Tiimipedagogiikan ihmeellinen maailma

Mitä se sellainen tiimipedagogiikka oikein on? Monenlaista arvausta on saanut jo siitä kuulla.  Mutta omasta mielestäni se on parasta, mitä on pitkään aikaan tapahtunut opettamisen alttarilla varsinkin, kun siinä ei opeteta mitään. Siinä valmennetaan, mutta mitä?

Valmennettaviksi hakeutuu yleensä opiskelijoita, joita kiinnostaa vaihtoehtoinen tapa opiskella ja oppia. Vaihtoehtoinen mihin, kysytään. Kaikkeen siihen mitä on tehty aiemmin, etenkin luentosalissa istumiseen.

Mikä on sitten niin poikkeavaa. Se tietenkin, että tiimioppimisessa ei enää suoriteta mitään, korkeintaan tutkinto. Muu suorittaminen on taaksejäänyttä elämää. Oppimistiimin jäsen oppii ja opettaa toisia jäseniä. Hän ei tee asioita opettajaa varten, vaan itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten, siten että muistijälki olisi mahdollisimman pysyvä.

Moni epäilee oppiiko mitään, kun kukaan ei opeta. Sitä sietääkin epäillä, mutta samalla vain harva tietää tiimioppijan osallistuvan kaksi kertaa viikossa harjoitukseen, jota kutsumme yhdessä ajattelemisen taidoksi – dialogiksi. Tämä on kaiken ydin. Yhdessä ajattelemisen taito. Kuulostaa helpolta, mutta kannattaa kokeilla neljä tuntia kerrallaan. Jos missä oppii ja kehittyy, niin tässä.

Dialogi on avain kaikkeen menestymiseen, mutta pikavoittoja se ei lupaa. Ja kuten Gandhi on todennut, nopeudesta ei ole hyötyä, jos suunta on väärä!