AJATUKSIA JA KOKEMUKSIA AV-ALALTA

AJATUKSIA ja KOKEMUKSIA AV-ALALTA                               Vol 2.2 27.4.08


MUISTIINPANOJEN TARKOITUS

Hyvä ystävä, tämä sepustus ei missään tapauksessa pyri olemaan täydellinen ja aina pohjamutiin asti luotaava katsaus av-tuotannon saloihin, mutta jos tämä auttaa löytämään yhdenkin kiven, johon Sinä voit kompastua matkalla audiovisuaalisten elämysten pariin, niin edessä olevien sivujen tarkoitus on tullut täytettyä ainakin jotenkuten. Siis asiaan.

MIKÄ AV-TUOTANTO?

Tässä yhteydessä, jossa pohdin av-tuotannon yleisiä piirteitä, en halua rajata pois mitään av-ilmaisun osa-aluetta (multivisio, multimedia, video, elokuva, Internet, mobiili jne.).  Miksi? Siksi, että kaikkeen av-tuotantoon pätee samat lainalaisuudet. Uskokaa pois, sillä olen kokeillut lähes kaikkia työtapoja ja läheltä seurannut, että omatkin kantapäät ovat tulleet kipeiksi (learning by doing & trial and error). Suomalainen on sellainen jukuripää, että se ei usko toisten neuvoja. Lienee siis parempi, ettet Sinäkään lue tätä tämän pitemmälle, mutta jos päätät jatkaa niin, varaa aikaa noin puolituntia, nosta jalat pöydälle
ja pistä ovivalo punaiselle, kerro lähimmälle esimiehellesi, ettet ole tavoitettavissa tuntiin. Tämä vain siltä varalta, että nukahdat kesken kaiken. Hyvää matkaa!

VÄLINEURHEILUAKO?

Joskus tulee väistämättä mieleen, että on helpompi puhua laitteista kuin itse sisällöstä tai tekemisestä. On helppo aloittaa keskustelu siitä, minkä merkkinen kamera teillä on tai tehdäänkö se Javalla tai onko teillä oma studio ja Onyx. Loputtomasti kysymyksiä tekniikasta ja laitteista. Hyvä näin. Koska tämän puolen keskustelusta olette jo käyneet, niin koetan parhaani mukaan välttää aihetta tässä yhteydessä. Sisältöjen tekemiseen pätee nimittäin samat säännöt ollaanpa tekemässä yritysvideota, multimediaa, tvtuotantoa, elokuvaa, tv-mainosta tai nettisivuja, mutta älkää kysykö sivujen tekijältä onko tällä oma Internetti! Kertokaa mieluummin miksi Te haluatte nyt sinne Nettiin tai multivision johonkin esitystilaan, mihin pyritte tv-mainoksellanne ja paljonko Teillä on käytettävissä yleisesti vaihdettavissa olevaa valuuttaa hankkeenne toteuttamiseen. Kiitos. Wanha asia, uudet välineet.

ESIINTYMISTIHEYS ja EKSISTENSSIMINIMI

Av –tekeminen on Suomessa suurin piirtein vanha asia. En liene väärässä, jos sanon, että tekemistä on alkanut esiintyä sanan varsinaisessa merkityksessä jo siinä 1500-luvulla. Ajatelkaapa noita mainioita kirkkomaalauksia kalkituilla seinillä. Valtaisia panoraamoja, joissa pirut ja enkelit esittävät ikuista kisaansa sieluistamme. Ääniraita oli kaksikanavainen edestä tuli latinankielinen messu ja takaa urkujen pauhu. Näin rahvas sai katsella kuvia kirkkojen kalkkiseiniltä kuunnellessaan vieraskielistä sanomaa. Melkoista performanssia siis, vai mitä. Tuotanto oli jo tuolloin kallista. Ajatelkaapa vaikka yhtä komeimmista
auditorioista – Pariisin Notre Dame. Aina lystin on maksanut kuitenkin viimekädessä kohderyhmä, tässä tapauksessa kirkkokansa. Niin se on nytkin, vaikka olemmekin hieman edistyneet noista päivistä, tuotannon maksaa aina muodossa tai toisessa sen lopullinen käyttäjä eli kohderyhmä. Maksukyky- ja halu on vaihdellut ja tulee vaihtelemaan aika ajoin. Tämä aiheuttaa ketjureaktion, jonka hännän huippuna ovat tekijät. He elävät talouselämän aallon harjalla ja pohjassa, sen mukaan kuinka Suomi-neidon helmat hulmuavat. Joskus tuntuu siltä, että joku on vetänyt tulpan uima-altaasta, mutta kuivankin kauden yli
on selvittävä, se on sitä eksistenssiminimiä. Joka tapauksessa aina on kysymys työstä, jopa elämäntavasta. Työ siinä maksaa. Miksi? Siihen on annettu ja saatu monenlaisia vastauksia erilaisissa seminaareissa, paneeleissa ja kahvikuppikeskusteluissa. Tässä tulee yksi lisää.


MIKÄ TUOTANNOSSA OIKEIN MAKSAA?

Av-tuotanto on käsityötä, jossa tarvitaan varsin kalliita työkaluja. Se miksi työkalut ovat niin
kalliita on toisen jutun väärtti. Av-tuotannon hinta pitäisi ilmoittaa henkilötyötunteina. Jos on käytetty 1000 henkilötyötuntia ja ohjelman hinta on 40000 euroa saadaan henkilötyötunnin arvoksi 40 euroa tunnilta ja ajatelkaapa, että se sisältää kaiken kalustosta kilometrikorvauksiin. Jos tuotannon hinnasta otetaan pois välittömät kulut ja erotus jaetaan henkilötyötunneilla, niin useimmiten hyvä kirvesmies hankkii paremmin – pienemmillä investoinneilla! Tämä vain esimerkkinä siitä, että kaikki on niin suhteellista.

Kaikki av-ohjelmat eivät ole samanhintaisia, mutta jos pyydettyjen tarjousten hajonta on 10000 – 60000€ , on luultavasti käynyt näin:

                 a) Tarjouspyyntö ei ole sama kaikille.
                 b) Tarjouspyyntö on ymmärretty väärin.
                 c) Joku haluaa harrastaa hyväntekeväisyyttä.
                 d) Jollakin on liikaa asiakkaita.
                 e) Jollakin on hinta loksahtanut kohdalleen.

Tuotannon voi jakaa pääpiirteissään neljään osaan
                  1) Esituotanto
                  2) Materiaalintallennus
                  3) Jälkikäsittely
                  4) Kate

Jos olette eri mieltä en pahastu, mutta pyydän ajattelemaan surullisen hahmon ritarin Don Quijoten aseenkantajan Sanco Panzan ajatelmaa hänen tultuaan nimitetyksi maaherraksi: ”Sellainen virka, jossa ei voi syödä mahaansa täyteen, ei ole minkään arvoinen.” Sanco ei ollut pitkään maaherrana…

ESITUOTANTO
Esituotanto käsittää kaiken valmistelutyön, minkä on tapahduttava ennen kuin tuottaja antaa ohjaajalle luvan antaa kuvaajalle luvan ottaa ensimmäisen kuvan. Tämä koskee kaikkea missä tarvitaan kuvia, siis sitä visuaalista puolta.

    PÄÄSÄÄNTÖ 1.
    Kaikki ennen materiaalintallennusta on vielä muutettavissa
ilman peruuttamattomia taloudellisia
tappioita.

    PÄÄSÄÄNTÖ 1.

        ALASÄÄNTÖ 1.
            Tappio = epäonnistunut av-tuotanto.
                     MÄÄRITELMÄ 1.
                     Epäonnistunut av-tuotanto on, on, on,… ei sitä kehtaa sanoa,
                     Kun se tekkee kippeetä nii hirveesti…

    MÄÄRITELMÄ 1.

        MÄÄRITELMÄ 1. ALAMÄÄRITELMÄ

                   Epäonnistunut av-tuotanto = kipua yhteisön eri tasoilla sekä
                   vertikaali- että horisontaalisuunnassa. Tämä olisi hyvä
kaikkien muistaa.


ESITUOTANNON MERKITYS AV-TUOTANNON ONNISTUMISELLE

Esituotannon merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa, varsinkin nyt kun olemme siirtyneet yhä enemmän lineaarisesta ajattelusta epälineaariseen ajatteluun. Valmistelevia töitä on vaikea mieltää, koska ne eivät näy oikeastaan missään. Ymmärtämistä helpottaakseni anna muutaman käytännönläheisen esimerkin.

        ESIM 1.
        Miltä mahtaisi näyttää nykytaiteen museo KIASMA ilman
arkkitehdin työpanosta? (No niin, kuulen
mitä ajattelette,
mutta en kirjoita sitä tähän.)


        ESIM 2.
        Lainatkaa naapurin rouvalta sähkövatkain ja antakaa se
ensimmäiselle  vastaantulijalle ja pyytäkää
tätä tekemään samanlainen
vatkain tai parempi.


     PÄÄSÄÄNTÖ 2.

      Monet av-tuotannot syntyvät sähkövatkainsyndrooman tavoin. Osasta
tule täysin kelvottomia,
osasta mitäänsanomattomia ja osasta superia,
mutta kaikki  on sattuman suuren varassa ilman
huolellista esityötä.
Tilaajan tutkiessa tarjousta (kustannusarviota) sieltä tulee löytyä
esituotannon
kohdalta ainakin seuraavan tyyppisiä asioita:

             1. Neuvottelut ja aiheeseen perehtyminen
             2. Toteutusidea ja synopsis
             3. Käsikirjoitus, sisältökäsikirjoitus, tuotantokäsikirjoitus
             4. Kuvakäsikirjoitus, kuvasuunnitelma
             5. Järjestelyt
             6. Yhteydenpito
             7. Dokumentointi
             8. Casting (tämä on hauska asia)

1. Neuvottelut ja aiheeseen perehtyminen

Tämä ei kaivanne paljon selvitystä. Antakaa vaan runsaasti materiaalia käsikirjoittajalle. Paljosta on helpompi karsia kuin sillein toisin päin. Alkuneuvotteluissa on syytä olla kaikki asiaan vaikuttavat tahot paikalla. Ainakin ne jotka tulevaa tuotetta, teosta tai ohjelmaa tulevat käyttämään!

MUISTA! PÄÄSÄÄNTÖ 1. & 2.

SYNOPSIS

Hieno sana vai kuinka. Erittäin tarpeellinen silloin, kun kohdataan neitseellinen asiakas. Tämä sana tekee vaikutuksen heti. Se kuulostaa klassisen sivistyneeltä, ainakin enemmän kuin ne monet sekasanat bittipuolelta.

     PÄÄSÄÄNTÖ 3.

     Muista, että sanoilla elvistelyllä voi olla kuitenkin sekä myönteinen,
mutta ennen kaikkea kielteinenkin
vaikutus kuulijaan.

YMMÄRTÄÄKÖ ASIAKAS?

Puhukaamme suomea ellemme ole esimerkiksi Englannissa. Vierailla mailla kotikielen puhuminen jättää kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Kuinka te muuten käännätte termit: crossmedia tai vaikkapa localisation? Vastausosoite: juha@wirekoski.fi

Synopsis (kreik.= yhteisnäkö), yhdistävä yleiskatsaus, tiivistelmä. Tuleva av-teos saa ensimmäisen hahmonsa synopsiksen muodossa. Siinä esitellään tiivistetyssä muodossa ohjelman sisältö, rakenne, henkilöt, tarina ja paikat. Tiivistetty tarkoittaa tässä yhteydessä noin 1-3 A4 liuskaa, mielellään joka toiselle riville kirjoitettuna ja vain toiselle puolelle arkkia. Jos haluaa tehdä uuden vaikutuksen kannattaa
käyttää vain kääntöpuolta. Hmmm.

Synopsiksesta pitää voida päätellä onko odotettavissa kokoillan näytelmäelokuva vai kymmenen sekunnin tv-mainos. Multimedian laajuutta on hyvin vaikea arvioida, mutta vuokaavio paljastaa siitä varmasti jotain parhaiten. Synopsis antaa raamin teoksen laajuudelle ja metriselle mitalle. Teoksen elämyksellinen aika on sitten aivan toinen juttu. Joskus kolmen tunnin mustavalkoinen elokuva tuntuu varttitunnilta ja kymmenen minuutin yritysesittely vuosisadalta.

  PÄÄSÄÄNTÖ 3.

    ALASÄÄNTÖ 1.

    Jos tilaajan suhde synopsikseen on kielteinen, ei kysymyksessä
    ole välttämättä huono synopsis vaan synopsis, joka on tehty
    väärään ohjelmaan. Tehtävä on ymmärretty väärin.
    On tehtävä uusi synopsis. Jos vaikutus kuten edellä seuraa
    pääsääntö kolmen ensimmäisen alasäännön aksiooma:

JOS TILAAJA EI YMMÄRRÄ MITÄ TEKIJÄ SANOO, VIKA ON TEKIJÄSSÄ.
TEKIJÄ, JOKA EI HALUA SANOA TILAAJALLEMITÄÄN ON VALINNUT VÄÄRÄN AMMATIN.

Se synopsisksesta. Sitten käsikirjoitus.

PS. Synopsis kannattaa tehdä aina kuitenkin kirjoittaen. Kahvipöytäkeskustelut tuppaavat muuttumaan ajan funktiona.

KÄSIKIRJOITUS

Käsikirjoitus on meidän kaikkien rakas lempilapsemme. Me kaikki haluamme olla sen isiä ja äitejä, mutta kukaan ei halua maksaa lapsen ruokkoa, jos jotain menee pieleen. On paradoksi, että käsikirjoittamisesta ei voi kirjoittaa mitään tyhjentävää. Se on kuin pianolla soittaminen. Monet Teistä ja meistä osaavat tapailla nuoteista Für Elisen, mutta vain harvat meistä uskaltautuvat esittämään sen julkisesti. Käsikirjoitus tulee julkiseksi, kun se on toteutettu av-teokseksi, olkoon se sitten tv-mainos, multimediaohjelma, nettisivut, video-ohjelma tai vaikkapa elokuva. Virtuoosit voivat soittaa nelikätisesti pianoa, mutta jos käsikirjoittaminen muistuttaa enemmän YK:n yleiskokousta, niin on lopputuloksena useimmiten hevosen sijasta kameli. Hui, hai.


JOHTOPÄÄTÖS

    Ammattilaisen ja amatöörin välinen ero on siinä, että amatööriä ei
    meinaa saada millään lopettamaan ja ammattilaista aloittamaan.
    Käsikirjoittaminen on pääsääntöisesti yhden ihmisen työtä, jossa
tarvitaan aikaa.



AIKA TEKIJÄ vai AIKATEKIJÄ?

Kumpi on oikein. En tiedä. Sehän riippuu tilanteesta. Ja onko sillä niin väliä. Av-ohjelmien käsikirjoitukset eivät ole suomenkielen oppitunteja. Ohjelman sisältämä puhe ja teksti voivat kylläkin olla sitä. Puhe ja käsikirjoitus ovat kaksi eri asiaa. Se mitä ohjelmassa puhutaan, tai miten kuvia selitetään ei ole käsikirjoitusta. Useimmiten puhe näyttää olevan kirjoitetun tekstin ääneen lukemista, kun sen pitäisi olla kirjoitetun tekstin puheeksi tekemistä. Kuulostaa yhtä kankealta kuin tämä kirjoittaminenkin. Kaikkien kirjoittajien olisi hyvä muistaa, että puhe on ihmisen väline siirtää kulttuuriperintö sukupolvelta toiselle. Kirjoittaminen on sitä vastoin vain muistiinpanojen tekemistä. Kirjoittakaa ja vaatikaa puhetta, kun puhutte toisillenne. Puhukaa niin, että Teitä ymmärretään.


AJASTA

Aika on tekijä, jota annetaan käsikirjoittajalle useimmiten hyvin rajallisesti. Monesti liian vähän, koska oletetaan, että käsikirjoittaminen tapahtuu nopeasti. Sehän on vain ajatusten muistiinpanoa. Heleijaa!
Monet Teistä ja meistä ovat tottuneet esiintymään ja puhumaan. Teemme sen vapautuneesti ja spontaanisti niin kuin kaikki suomalaiset, vai mitä mieltä olet. Vain harvat ovat lahjakkaita. Monilla pyörii sama levy vuodesta toiseen ja sekin on ihan hyvä, jos sen kuulee vain kerran. Käsikirjoittajat ovat uusiutuva, mutta harvalukuinen luonnonvaramme. Kahta samanlaista käsikirjoitusta ei voi, eikä saa tehdä tai työt loppuvat pian. Tuskin olen paljon väärässä, jos sanon, että Teistäkin jotkut ohjelmat muistuttavat sangen paljon toisiaan. Niin käy, jos joutuu tekemään paljon lyhyessä ajassa. Sitä kutsutaan tehtailuksi.


KLIŠHEET KILISEE – VARO!

Kun etsit itsellesi tai yhteisöllesi yhteistyökumppania, niin tee siinä niin kuin muussakin elämässä. Hanki pätevin ja sopivin!

Kun vertailet eri tekijöiden töitä älä anna ohjelmien ulkokuoren hämätä itseäsi. Aluksi kaikki näyttää aina hyvältä ja komealta, joskus jopa yökeältä. Av-ohjelma nähdään yleensä vain kerran. Sen tulisi avautua kohderyhmälleen kertanäkemällä. Sinulla on erikoisasema pyytää toinen näytös. Kolmas näytös. Neljäs näytös. Viides näytös. Jos voit fyysisesti pahoin kyseessä on heikko käsikirjoitus. Jos nautit ohjelmasta uudelleen ja uudelleen, on siinä tasoja, syvyyttä ja vivahteita, jotka kestävät kulumatta loppuun. Se on hyvän käsikirjoituksen merkki.

Lepää välillä. Tule huomenna uudelleen. Pyydä kuudes näytös. Oletko muuten koskaan tehnyt tällaista temppua. Jotkut pitäisivät Sinua silloin outona lintuna, mutta jotkut osaisivat arvostaa paneutumistasi ja koittaisivat vastata samalla mitalla. Ennen kuudetta näytöstä pyydä nähtäväksesi käsikirjoitus. Koska osaat ohjelman ulkoa, Sinun on helpompi nyt lukea käsikirjoitusta. Nyt näet ja ymmärrät ehkä mitä tekijät ovat saneet irti käsikirjoittajasta. Katso ohjelma nyt uudelleen. Keskity vain sen sanomaan. Älä noteeraa lainkaan kiiltokuvia.

On todennäköistä, että valojen sammuttua olet yksin auditoriossa. Jos vierelläsi istuu edelleen tekijä, olet löytänyt oikean partnerin. Muista, että hän on nähnyt työn jo satoja kertoja tehdessään sitä, mutta haluaa elää sen uudelleen ja uudelleen. Mikäli olet vielä valojen syttyessä yksin, niin livahda takaovesta ulos raittiiseen ilmaan. Jos vierelläsi on tekijä älä sano hänelle, että: ”Ihan kiva.” Sano mieluummin mitä todella tunnet, vaikka ajattelisit mitä!


ETSIVÄ LÖYTÄÄ

Kierrettyäsi kaikki valitsemasi tuotantoyhtiöt olet varmaan lopen uupunut näkemääsi. Nyt olet valmis. Olet nähnyt kaiken tarpeellisen maan ja taivaan väliltä, mutta et yhtään arkipäivän ohjelmaa. Sellaista, jolla ei voiteta kilpailuissa. Sellaista, joka on tehty raa’aksi työkaluksi teoksen tilaajalle.

Monella meistä on palkintoja sieltä sun täältä, mutta vain harvoilla spontaaneja palautteita faxina, sähköposteina tai kirjeinä seinälle kehystettäväksi. Paras awardi on loppukäyttäjän palaute, kun saa tiedon, että teos toimii siellä, missä pitääkin ja tekee tulosta sillä tavalla kuin on ajateltukin.

Kun olet löytänyt kirjoittajan pyydä hänet kirjoittamaan Sinun ohjelmasi. Tehkää se kahden. Pitäkää hauskaa. Muste on halpaa ja tulostimet nopeita. Älkää sotkeko kirjoittamiseen ketään muita. Siis vain me kaksi. Esitellään tulos sitten johtoryhmille ja valiokunnille ja ollaan valmiit taistelemaan oman lapsemme puolesta. Ei siinä mitään häpeämistä pitäisi olla. Jos käsikirjoitusta arvostellaan, niin ei se mitään. Niin tulee tapahtumaan valmiille ohjelmallekin. Jos joukosta löytyy henkilöitä, jotka osaavat hokea muutakin kuin ”ei tämä käy”, kuunnellaan heitä. He osaavat kertoa mielipiteensä ja perustella sen. He voivat olla yhtä oikeassa kuin mekin. Sinä ja minä. Heillä voi olla kerrottavana joka tapauksessa jotain sellaista, mikä tuo ohjelmaan ratkaisevan lisän. Tehdään muistiinpanoja ja harkitaan vielä kerran. Ohjelmia ei pitäisi tehdä toimitusjohtajien rotary clubeja varten, elleivät ne sitten ole ohjelman kohderyhmänä.

Sulje käsikirjoitus kuoreen ja postita se niille tuottajille, joita pidät mahdollisina toteuttajina, ellei käsikirjoittajasi ole jo valitsemastasi yhteisöstä. Varmaan kuitenkin kahdesta kolmeen postimerkin nuolaisua riittänee, muuten on luvassa arpajaiset.


PÄÄSÄÄNTÖ 4.

SOPIVIN = MIELUISIN

Sopivin voidaan käsittää monella tavalla, mutta on muistettava, että tämä ei ole poliittinen virkanimitys. Sopivin on se toteuttaja,  jonka kanssa tuntuu mukavalta tehdä töitä. Tämä on tunnekysymys, eikä sitä pidä alkaa peukaloimaan sen enempää.

PÄÄSÄÄNTÖ NELJÄN JOHTOPÄÄTÖS 1.

             TYÖN ILO SYNNYTTÄÄ PARHAAT HEDELMÄT.
             (VANHA TOTUUS AJANLASKUMME ALKUAJOIOLTA)


KUVAKÄSIKIRJOITUS

Jos et muuten saa selvää tekijän ajatuksista, niin pyydä häntä piirtämään. Se selkeyttää. On kuitenkin hyvä muistaa, että maalaukset ovat kalliimpia kuin sanat. Jos piirrokset kaipaavat värejä, niin pyydä värejä. Tärkeintä kuvakäsikirjoituksessa ei kuitenkaan ole estetiikka vaan selkeys. Kuvakäsikirjoitusta ei kannata tehdä liian yksityiskohtaiseksi. On jätettävä ohjaajalle, art directorille, kuvaajalle, valaisijalle, lavastajalle ja järjestäjälle myös päänvaivaa. Asiat muuttuvat todellisuudessa. Akira Kurosawa maalasi akvarelleja tulevista otoksista. Lainatkaa hyvät ihmiset kirjastosta vaikkapa elokuvan RAN käsikirjoitus. Se on upea. Teos jo sinänsä.

Av-tuottajalta tilataan harvoin ”taidetta”. Useimmiten teoksen tulee palvella ensisijaisesti kaupallisia päämääriä ja sitä vartenhan me olemme olemassa. Eikä kaupallisuus välttämättä sulje taiteen käsitettä pois. Ei suinkaan. Jopa joskus päinvastoin. Piste.


JÄRJESTELYT & YHTEYDENPITO

Lienee itsestään selvää miten tärkeä osa sujuvaa tuotantoa on hyvin hoidettu järjestelytyö. Saattaisi herättää hämmennystä, jos kuvausryhmä menisi toiseen suuntaan kuin ohjaaja tai päinvastoin. Varsinkin, jos kuvattavana on sepitteellisiä, eli fiktiivisiä kohtauksia korostuu järjestäjän työ entisestään. Voidaan tarvita myös lavastajan ja rekvisitöörin apua ainakin isommissa tuotannoissa.

Yhteydenpidon tulee olla muutakin kuin laskun lähettäminen tilaajalle. Pääsääntönä voisi pitää sitä, että aina kun tapahtuu jokin muutos siitä ilmoitetaan ja keskustellaan tilaajan kanssa. Ja päinvastoin. Jos tilaajalla ei ole aikaa ajatusten vaihtoon, niin hän vähät välittää lopputuloksesta. Ja mikäli tuottaja ei suvaitse informoida tilaajaa, niin hän useimmiten tekee kahta työtä yhtä aikaa – ensimmäistä ja viimeistä.


CASTING

Jälleen uusi hieno sana. Sanakirjan mukaan casting = (teatt.) osajako. Aivan oikein. Osajaostahan on kyse, kun tuotantoon hankitaan esiintyjiä. Ei ole ollut koskaan suuri ongelma av-tuotannoissa.

Pidän kuitenkin vääränä lähtökohtana tuotannon rakentamista jonkin ”tee-veestä” tutun varaan. Ei riitä, että on television irtosketseissä hauska. Av-ohjelman päätarkoitus ei ole yleensä vain hauskuuttaminen. Eikös se ollut se message! Toki hauskojen ihmisten kanssa on yleensä hauskaa tehdä töitä.

                                                   ________________ €

Kirjoita viivalle summa, jonka olet valmis maksamaan av-ohjelmassa esiintyvälle ammattilaiselle. Niin, yhtä vaikeaa se on meillekin. Onneksi heidän kanssaan voi neuvotella aivan kuten toistenkin. Ihmisiä hekin ovat. Useimmiten suurenmoisia yhteistyökumppaneita.


MATERIAALIN TALLENNUS

Jälkikäsiteltäväksi tarkoitettu materiaali on tallennettava muodossa tai toisessa. Jos mahdollista, niin digitaalisessa muodossa. Se antaa jatkokäsittelylle ja käytölle lähes rajattomat mahdollisuudet saman tien.

Materiaalin tallentaminen on tuotannon ulospäin näkyvin osa-alue. Se hetki johon tilaajalle tarjotaan auliisti mahdollisuutta osallistua. On uskomatonta kuinka paljon tilaaja voi edesauttaa kuvauksien sujumista. Kuvauspaikat ovat järjestyksessä, oikeat henkilöt yrityksestä ovat paikalla ja tauolla on tarjolla kahvia ja pullaa. Jeeee!

Moni Teistä on varmaan huomannut kuinka työhönsä uppoutuneita kuvausryhmän jäsenet ovat. Heiltä katoaa ajan ja paikan taju. Jonkun on pidettävä heistä huolta. Jonkun on kerrottava koska vuorokausi vaihtuu.

Parhaat ohjelmat syntyvät, kun tilaajan ja tekijöiden kemiat alkavat pelata yhteen saman päämäärän saavuttamiseksi. Tätä on vaikea selittää, mutta sitä ei voi olla huomaamatta, kun se tapahtuu.

PÄÄSÄÄNTÖ 5.

    SIELUJEN KEMIA EI OLE SAMAA KUIN LIIALLINEN TUTTAVALLISUUS.

Tuotannon kannalta pahin tilanne syntyy, kun roolit menevät sekaisin. Tilaajasta tulee ohjaaja ja talonmies tarttuu valoihin ja ohjaaja pitää seuraa yhtiön ylimmälle johdolle. Näinkin voi käydä, kun on tehty 25 tuntia töitä yhteen soittoon. Hellurei!

Kuvan ja äänen tekeminen on hyvin itsekästä työtä. Jokaisen on tehtävä koko ajan töitätäysillä. Virhe omassa työssä aiheuttaa aina melkoisen ketjureaktion. Ajatelkaapa jotain monimutkaista multimediaprojektia, jossa bitit menevät vinksalleen. Pahimmassa tapauksessa monen ihmisen työ on tehtävä uudelleen.

Tuotantotilanne vaatii työrauhan, monesti se tarkoittaa hetkittäin ehdotonta hiljaisuutta. On toki muitakin vaatimuksia. Jos ryhmää häiritään milloin milläkin sivusta tulevalla asialla se rikkoo jatkuvuuden ja ajatus karkaa.

Jatkuvuus on helppo rikkoa, mutta työläs pitää yllä. Kuvassa jatkuvuus tarkoittaa mm. valon jatkuvuutta kohtauksen eri otoksissa. Toiminnan jatkuvuus vaatii tarkkuutta sekin. Jos vasara vaihtuu kuvattavan kädestä toiseen kesken lyönnin, niin se herättää varmasti hämmennystä katsomossa, ellei ole tehnyt sitä jo ediointiyksikössä tai leikkauspöydässä.


PÄÄSÄÄNTÖ 6.

LUOTA OHJAAJAAN. HÄN HALLITSEE KOKONAISUUDEN.

Kentällä (on-location) on tilanteita, joissa kuvausryhmä tekee tilaajan mielestä täysin käsittämättömiä manööverejä. Se ei ole teatteria. Useimmiten. Kaikkia otoksia ei aina tarvita loppujen lopuksi, mutta jokainen otos on kuvattava, sen huomaa kyllä jälkituotannossa, jos otoksia on liian vähän tai niiden joukko on liian suppea. On siis otoksia joista joudutaan luopumaan, vaikka niiden eteen olisi nähty suurikin vaiva. Kill your darlings, sanovat filmimogulit rapakon takana. Kaiken on tapahduttava kokonaisuuden ehdoilla. Kaikkien on tehtävä samaa teosta.

Ohjaaja ei teetä yhtään ylimääräistä liikettä huvin vuoksi, materiaalin tallentaminen on siksi työlästä puuhaa laajasti ymmärrettynä.

Mikäli kuvausvaiheessa vallitsee ”leikkaussalitunnelma”, niin se ei tarkoita, että pallo on hukassa, vaan sitä, että jokainen tietää mitä pitää tehdä ja hallitsee tekemisensä. Useimmiten suuret eleet ja mesominen on vain heikon itsetunnon ja epävarmuuden merkki, niin tekijöillä kuin tilaajillakin. Sellaisia me ihmiset olemme. Ollaan tekemässä elämää suurempaa juttua, vaikka suurta ei ole muu kuin ohjaajan ääni. Ottakaa opiksi.


TILAAJAN TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT

Tilaaja on suureksi avuksi silloin, kun hän kertoo, jos kohde on väärä, salainen, väärin päin tai ollaan menossa väärään paikkaan jne. Ohjaaja ei ole selvännäkijä, vaikka kuvaussihteeri melkein onkin.

On paljon tilanteita, joissa taiteellinen vaikutelma saisi kohteen näyttämään tai kuulostamaan koomiselta. Silloin on paikallaan rykäistä hienovaraisesti selän takana. Oikeanlainen apu oikeaan aikaan otetaan ilolla vastaan. Älä turhaan ujostele.

KENTTÄSÄÄNTÖ 1. A

VAIVANNÄKÖ PALKITAAN PAREMMALLA LOPPUTULOKSELLA.

Materiaalin tallentamisessa on nähtävä vaivaa, vaikka av-tuotannossa ei maksetakaan hiestä vaan lopputuloksesta, ollaanpa sitten kentällä, studiossa tai tietokoneen uumenissa. Esim. Jos näet kuvaajan, jolla ei ole jalustaa lainkaan, niin on syytä kysyä mistä on kysymys ja voihan sitä vaikka vilkaista hieman kuvattua materiaalia. Käsivarakuvaus voi olla tehokeino, mutta jos ei, niin milläs korjaat vapinan jälkikäteen tai sen että yrityksenne pääkonttori muistuttaa Pisan tornia. Arvioi siis nopeasti näkemäsi perusteella kannattaako jatkaa vai muutetaanko tyyliä. Siis siinä tapauksessa, että et luota siihen ohjaajaan enää. Tilaajasta tuntuu joskus yhden otoksen ottaminen kohtuuttoman suurelta vaivalta ajallisesti. Aikahan on rahaa. Kahdeksan tunnin työ saattaa lopputuloksessa kestää vain kahdeksan sekuntia. Kentällä uhratut tunnit saattavat merkitä valmiin teoksen tärkeintä hetkeä jota ilman teos olisi torso.

Jokainen tietää, että lopputeksteihin ei voi kirjoittaa koottuja selityksiä. Ei ole mahdollista eikä tarpeen ilmoittaa, että juuri näkemänne ohjelma on valitettavasti kuvattu vain kahdeksassa tunnissa. Sen huomaa yleensä kyllä muutenkin ja katsojat vaivautuvat isäntien puolesta.

Kuvan tekeminen on hidasta ja työlästä puuhaa. Sille on annettava oma tilansa ja aikansa syntyäkseen. Kysehän on valojen ja varjojen maailman hallinnasta. Mitä enemmän kuvan tekemiseen on nähty vaivaa, sitä helpommalta se näyttää lopputuloksessa – ohjelmassa. Tämä on kääntäen verrannollinen tapahtumasarja.


NÄE MITÄ OLET OSTANUT

Harvoin on tilaisuutta tarkkailla toisen ihmisen työtä niin läheltä kuin kuvauksissa. Avtuotannon ammattilaiset eivät tarvitse riimuvarsilapioita pysyäkseen hereillä. He elävät tuotantoa kaikilla aisteillaan, välillä unohtaen kaiken muun tosiolevaisen ympärillään. Jopa auton konepellillä jäähtyvät hampurilaiset.


PÄÄSÄÄNTÖ 7.

SE MITÄ ON TALLENNETTU, ON TALLENNETTU,
EIKÄ MITÄÄN MUUTA OLE!

Kuvanauhat, filmikelat, negatiivit, diat, kasetit, korput, romput, muistikorit ja mitä niitä onkaan on se todellisuus minkä armoilla tekijä on jälkituotannossa. Tallennettu materiaali on se rajattu todellisuus jonka leikkaaja tai editoija tai ohjelmoija jäsentää jälkituotannossa loogiseksi kokonaisuudeksi.
Mikään ei paikkaa puutteita, jotka ovat syntyneet materiaalia tallennettaessa. Ainoa tie on kiertää ongelma. Se muuttaa aiotun systeemin logiikkaa. Joskus se voi johtaa uuteen oivallukseen taitajan näpeissä, mutta se voi johtaa myös katastrofiin. Materiaali on luotava uudelleen tai sitten on alistuttava kohtaloonsa.

Vanha sanonta ”kyllä se pöydässä paranee” oli aikaansa edellä, sillä nyt tekniikka antaa jonkinmoiset mahdollisuudet korjata kaikenlaisia asioita, mutta näyttelijän ilmaisua se ei vielä paranna, eikä muuta säätä tai jaa, kyllä se lumisade aika helppo on tehdä kesäkuvaankin ja näyttelijän tukan saa nousemaan pystyyn… no, ei auta kuin toivoa, että ymmärrätte mitä ajan takaa.

Kaikki, mikä on rajauksessa alkaa olla muutettavissa, jos vaan pelimerkkejä riittää, mutta onko siinä mitään järkeä on jo toinen juttu, jos se johtuu suunnittelemattomuudesta. Eikö silloin voida puhua jo tuhlauksesta.

Aika harva osaa käyttää hyödykseen rajauksen ulkopuolista ilmaisua. Se on monestitehokkaampi tapa kertoa kuin suoraan rautalangasta vääntämällä esitetty. Vaatii vaan hieman paneutumista, suunnittelua ja ripauksen mielikuvitusta. Ja sen käsikirjoituksen.


JÄLKITUOTANTO

Jälkituotanto on tapahtumasarja, jossa kaikki osatekijät kootaan yhteen. Osatekijöiden joukosta sommitellaan jotain uutta vielä kerran. On tapahduttava oivallus, joka tekee materiaalista arvokkaamman kuin sen pelkkä dokumentaarinen arvo on.

Editointi, leikkaaminen, koostaminen, miksaaminen ovat pyövelin pöydälle nousemista. Ensin iskee painavin huhmare. Kaikki epäkurantti poistetaan, eikä se tapahdu samalla tavalla kuin Kivikylässä, jossa Klenkan piti tehdä Pasista näköispatsas. Pulteri ja kumppanit ihmettelivät kuinka se oikein onnistuu, johon Klenkka vastasi: ”Otetaan vaan tarpeeksi suuri kivi ja poistetaan kaikki mikä ei ole Pasin näköistä.”

Av-tuotannoissa ei voi tehdä näköispatsaita. Käsikirjoitus on vain joukko peräkkäisiä sanoja. Materiaali on vain joukko kuvia ja ääniä. Mallia ei voi katsoa, eikä ketään pidä matkia. On siis tehtävä jotain mitä ei ole vielä olemassa.


PÄÄSÄÄNTÖ 8.

TUSKASTA SYNTYY HELMET.

Näin olette varmasti kuulleet sanottavan ja se on harvinaisen tosi lause, tämä pääsääntö kahdeksan. Leikkaajan käy materiaalin ääreen. Jos materiaalia on paljon on myös partituurin oppiminen ulkoa työläämpää.

Materiaalia on katseltava ja katseltava ja katseltava ja kuunneltava. On otettava etäisyyttä. On jopa mentävä fyysisesti kauas. On palattava uudelleen ja uudelleen. On aloitettava. Aloittamisen kynnys on kokeneella korkeampi kuin sillä, joka innoissaan koettaa saada linnun juoksemalla kiinni. Aloittaessa on paras olla yksin.

Monesti käy niin, että ensimmäisen minuutin leikkaamiseen/koostamiseen/ editoimiseen menee enemmän aikaa, kun koko lopputyöhön suhteessa valmiin teoksen kestoon ja käytettyyn aikaan.

Materiaalin jäsentämisessä ja sommittelussa vallitsee omat sääntönsä. Niitäkin voidaan rikkoa, jos se tehdään hyvällä maulla.

Kokonaisuuden muuttaminen on työlästä. Kun tilaaja pyytää yhtä sekuntia pois ohjelman keskeltä, niin se tapahtuu käden käänteessä ja se saattaa olla ohjelmalle hyväkin parannus, mutta valmiin teoksen muuttaminen on aina enemmän henkinen kuin tekninen prosessi. Teknisesti helppoa – henkisesti raskasta. Tästä syystä en suosittele, että tilaaja on koostamis- / leikkaamis- / editointivaiheessa mukana, elleivät he ole hyvin toimeentuleva ja kokenut työpari. Leikkaaminen ei ole huutokauppatilaisuus.


NÄKEMYS – ONKO SITÄ?

Tilaajan odotukset ja tekijän näkemykset. Siinä on sellainen imaginaarimuuttujien joukko, jota voi jokainen miettiä mielessään, eikä av – tekeminen ole sen kummemmassa asemassa kuin mikään muukaan abstraktin valmistaminen.

Jälkituotannon ensimmäinen vaihe, jota usein kutsutaan OFF-LINE editoinniksi tai alfa tai beetta versioksi on teoksen alustava hahmotelma, tosin aika pitkälle valmiinoloinen. Se miten pitkälle se on viimeistelty riippuu tilaajan kyvystä arvioida näitä versioita. Tuottajan asia on harkita millaisen version asiakkaalleen uskaltaa esitellä.


    PÄÄSÄÄNTÖ 9.

    MITÄ KOKEMATTOMAMPI TYÖPARI,
    SITÄ VALMIIMPAA ON ESITETTÄVÄ!
    PÄÄSÄÄNTÖ YHDEKSÄN ALAHUOMAUTUS 1.
    KEHITÄ IHMISSUHDETAITOJASI.

Malta kuunnella ja malta vastata. Kaikki mitä sanotaan pyrkii yhteisen päämäärän toteuttamiseen. Hyvä saa enemmän aikaan kuin paha varsinkin av – tekemisessä.


TEKIJÄN NÄKÖKULMA – OLEMMEKO ME TEHNEET SEN?

Valmiin ohjelman esittäminen on herkkä hetki, sanokaa mitä sanotte. Sitä ei voi selitellä. Kaikki mitä on tehty tai jätetty tekemättä näkyy ja kuuluu monitorissa tai valkokankaalla. On lähdettävä siitä, että tekijä on tekemisensä hyväksynyt. Ennen kuin esittää työtään kenellekään on mentävä peilin eteen ja kysyttävä: ”Olenko minä tehnyt osuuteni?” Jos peili vastaa myöntävästi, niin on helpompi jatkaa. Tartu puhelimeen ja varaa aika ensiiltaa varten. Jos peili vastaa kieltävästi on tilanne enemmän kuin kiusallinen. Tekijät
tietävät, että on syntynyt kompromissien summa, jota kutsutaan av-tuotteeksi. He eivät saaneet tehdä sitä ja sitä. Se ja se ei ollut silloin ja silloin siellä ja siellä…

Tekijät valmistautuvat jo etukäteen puolustelemaan omaa työtään. Se ei ole paras mahdollinen lähtökohta ensiesitykselle. Kaikki muut voivat mennä piiloon paitsi tekijät. Heidän tekemisensä asetetaan julkisen arvostelun kohteeksi, joka kumuloituu vielä kaiken lisäksi ohjaajan persoonaan. Tämä riski on otettava ja se on toisaalta se voima joka saa ihmisen tekemään tätä työtä. Julkinen kritiikki. Se voi olla myönteistä tai kielteistä. Silloinkin kun katsojat sanovat, että olihan se ihan kiva, on oltava nöyrä ja rohkea.


TILAAJAN NÄKÖKULMA – OLEMMEKO ME TILANNEET SEN!

Av-tuotannon valmistuminen saa monessa suomalaisessa yhteisössä verenpaineen nousemaan avoimella Richterin asteikolla monta pykälää ennen ensi-iltaa. Mutta miksi? Siksi, että joku on ottanut kannettavakseen liian suuren riskin ilman yhteisönsä tukea. On haluttu tehdä yksin. On näytettävä, että kyllä nämä hommat hoidellaan. Eikä se olekaan hassumpi tapa lähestyä asiaa. On vain muistettava, että tulevasta tuotteesta tulee tilaajansa näköinen ja kokoinen.

On väärin, että ne, jotka arvioivat lopullista työtä osallistuvat sen tekemiseen vasta ensiesityksessä. Kyllä te tilaajat tiedätte miltä tuntuu olla yksin. Av-teoksen ei tarvitse olla yllätys yhteisön johtoryhmälle ja toimitusjohtajalle. Se ei ole joulupaketti, joka avataan paremman lahjan toivossa.

Ammattitaitoinen tilaaja välttyy karikoilta ja kokematonta on tuottajan opastettava. Se on meidän tekijöiden velvollisuus. Jos tilaajan yhteisö on ollut mukana tekemässä av-tuotetta ei yllätyksiä satu. Tiedetään mitä on tilattu ja keneltä ja minkä vuoksi.

PÄÄSÄÄNTÖ YHDEKSÄN ALASÄÄNTÖ 2.

        OLE REHELLINEN JA AVOIN.


Ennen kuin annat av-tuottajallesi henkisiä luuvitosia, mieti vielä kerran oletko itse tehnyt kaikkesi, jotta yhteistyökumppanisi on voinut tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Jos tunnet piston sydämessäsi, niin älä tuomitse tekijöitä jalkapuuhun kaikkien syljettäviksi. He näkevät onnistumisen ja epäonnistumisen joka kerran, kun teos esitetään tai sitä käytetään. Ja entäs, jos ensi-iltaa ei tule?


KATE – KAIKKIEN YSTÄVÄ

Kate on terveen yritystoiminnan peruspilari olipa kysymyksessä yhden henkilön miniorganisaatio tai 30 hengen av-tehdas. Kaksi empiiristä havaintoa

     HAVAINTO 1.
          MENOT < TULOT

         … PITKÄAIKAINEN YHTEISTYÖ MAHDOLLINEN

     HAVAINTO 2.
         MENOT > TULOT
         … ELINKAARI LYHYT ja VELKAVANKEUS PITKÄ

Av – tekemisessä on yleensä varsin raskaat laiteinvestoinnit, jotka määräävät tulojen tarpeen. Eikä henkilökuntakaan aivan ilmaista ole, olipa se vakituista tai vuokrattua. Jos tekeminen perustuu suuruuden hulluuteen, niin se määrää myös tarvittavien tulovirtojen määrän täyttääkseen katekaivon. Kaikki energia menee tulojen hankkimiseen, eikä av – tekemiseen. Tilanteen pitäisi olla juuri käänteinen.

Meillä suomalaisilla on pitkät perinteet suuruudenhulluudessa. Kaikille vehkeet ja kaikille laskut. Onneksi tänä päivänä hulluus alkaa siirtyä sisältöjen puolelle laitehankinnoista ja jonkin asteinen yhteistyö orastaa. Etätyöstäkin puhutaan, mutta se tuntuu jotenkin olevan vielä lapsen kengissä. Digitaalisuus tarjoaa oivan mahdollisuuden kaikenlaiseen yhteistyöhön alalla. Verkostoituminen on myös ollut ajan termi pitkään. Sehän tarkoittaa kaiketi sitä, että monet tekevät työt ja yksi kerää maineen ja kunnian, jeeee!

Av – teosten tekeminen on ateljeetyötä. Jokaisen tuotteen tulisi olla uniikki. Se lienee mahdollista, jos työskentelyyn annetaan riittävästi sitä aikaa ja niitä pelimerkkejä, joilla tilaaja ostaa tekijältä ammattitaitoa, joka muuttuu halutuksi tuotteeksi. Lopputuloksen pitäisi ylittää vielä kaikkien odotuksetkin. Jopa tekijöiden!


MIELIKUVA MEISTÄ TEKIJÖISTÄ

Kooltaan pieni av – yksikkö ei tarvitse kaikkia Suomen av – urakoita itselleen, niin kuin ei suurikaan. Molemmille riittänee töitä, jos niitä yleensä on tarjolla. Suurimmaksi esteeksi näyttää nousevan Vantaan joki vaikkei se juuri tulvikaan. Valtaosa av – alan töistä tehdään ja tilataan pääkaupunkiseudulla. Tämä on tietenkin aivan luonnollista, sillä siellähän ovat kaikki ihmiset, kohderyhmät ja tekijät ja tilaajat ja virastot ja pääkonttorit ja …

… niin, mitä siellä piäkaupunkiseudulla sitten ei ole? Jaa. Aika vaikea kysymys. Millä ihmeellä perustelisi sitä, että kannattaisi ottaa yhteyttä Vantaan joen pohjoispuolelle ja pohjoispuolella oleville sen, että joen eteläpuolelle kannattaa mennä vasta kun on tarkastanut mitä tapahtuu sen pohjoispuolella, hmm. Siis…

Ainakin yksi asia on varmaa. Me emme osaa matkia stadilaisia, koska me ollaan niitä juntteja ja tehdään ihan omantyylisiä juttuja. Tiesitkö muuten mitä juntti tarkoittaa? Ainakin nykysuomen sanakirjan mukaan se on deskr.s. kömpelöstä, hidasliikkeisestä olennosta. Niitä ei kyllä valitettavasti ole juuri täällä näkynyt, mutta hommataan, jos on tarvetta. Se on ainakin varmaa, että kaikki, niin stadilaiset kuin juntitkin, jotka työskentelevät tälläalalla tekevät parastaan. Niin kilpailijat kuin oma väkikin. Se on asiakkaan etu. Nimittäin se julkinen kritiikki.

Tähän hauskaan ja vaativaan työhön on suhtauduttava kunnioittavasti ja nöyrästi silloin kun sitä tarjotaan. Myös terve kunnioitus työparia ja yhteistyökumppaneita samoin kuin kilpailijoita kohtaan on paikallaan. Näitä töitä on ilo tehdä!

Suomi on pitkä maa ja aina on lähdettävä johonkin suuntaan, mutta matkat ovat marginaalitekijöitä, jos kerran hyvää halutaan. Osaaminen ei ole riippuvainen maantieteellisistä koordinaateista – ei myöskään kokemus. Katso vaikka!

Jos jaksoit tähän saakka, niin nyt on aika ottaa jalat pöydältä ja laittaa varattuvalo pois päältä. Jos lukemasi ihastutti tai vihastutti, niin toivon, että lähetät kommenttisi tai mahdollisen yhteydenottopyynnön, kiitos!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *