ELOPISTA MARJANPOIMINTAAN

Tällä hetkellä tätä kirjoittaessa suomalaista syö erityisesti se, että eräs harra Ameriikoista tuli kolmisen vuotta sitten Suomeen, tänne Pohjolan perälle ja asettui hautomaan sitä suomalaista Sampoa. Suomalainenhan se on vain meille suomalaisille, mutta esimerkiksi vietnamilaiselle nokiakännykän käyttäjälle se on vai joku merkki, siis joku hyvä merkki ja aika kallis. Tähän törmäsin henkilökohtaisella tasolla, kun kysyin Hồ Chí Minhin kaupungista tulevalta opiskelijalta tietääkö hän, mistä maasta kännykkä tulee, jota hän käyttää joka päivä. Ei tiennyt. Se siitä. Yrityksiä tulee ja yrityksiä menee. Kaikki haluavat osansa, kun tunkio on pöyhittävänä. Niin kävi nytkin tämän Nokian kanssa. Setä Samuli tuli apuun. Toinen heistä lupasi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta pahaksi onneksi huomasimme, että hän on juuri jäämässä eläkkeelle. Että se siitä. Toinen jännittää vielä marraskuun loppupuolelle saakkaa, muniiko kukko kultamunan ahkeruudesta ja kiitettävästä käytöksestä pelastaa tämä suomalaisten Sampo ajautumasta aivan alennuksen tilaan. Palkkiosta päätelleen ei voi välttyä ajattelemasta, että tämä ristiretki Pohjolan perukoille olikin tarkoitettu Sammon ryöstämiseksi. Yhdeksäntoista miljoonaa dollaria, tai euroa, väliäkö hällä, on niin kohtuuton summa, että sitä ei ymmärrä Lallin perilliset lainkaan. Aika moni käsi hapuilee sitä demokratian välikappaletta, jolla piispa Henrik sai tuta suomalaisen luonteen lujuuden Köyliön järven jäällä jokua aika taaksepäin. Ei, ei tämä uhkaus ole, eikä vihapuhetta. Tämä on suomalaisen puhtaasta, naiivista, lapsenuskoisesta sydämestä tuleva aito tunne, ei yhtään mitään muuta, joten herra Eeloppi on hyvä ja nukkuu vaan yönsä rauhassa. Me täällä Pohjolassa keskitymme tärkeimpiin asioihin, kuten mikä on oikea solmion väri eduskunnan juhlaistunnossa ja montako tuntia edellytetään työttömältä työmatkaa yhteen suuntaan, jos jotain työtä olisi tyrkyllä, johonkin hintaan jostain. Samaan aikaan kaukomailta tulleet marjanpoimijat laittavat ranttaliksi, kun marjaparooni ei annakaan kaikkea ilmaiseksi, eikä voi taata suurempia ansioita kuin mitä marjasato antaa ahkeralle poimijalle. Kaikki tulohan on jo verovapaata, eli heitä kohdellaan huomattavasti paremmin kuin tätä Eloppia, jonka veroprosentti on sentään kolmekymmentä viisi, eikä se siitä hetkahda suuntaan eikä toiseen, vaikka saisi sata miljoonaa kuussa. Nämä marjanpoimijat eivät maksa veroa lainkaan, joten mitä vikaa. Heitä kohdellaan jo paremmin kuin monia Suomen työttömiä. Ymmärtääkseni he ovat ihan vapaaehtoisesti tuleet tänne, vähän niinkuin laihialaiset aikoinaan lähtivät Ameriikan kultarynnäkköön. Myöhästyivät kyllä turkanen sentään kolmekymmentä vuotta, kun tunnetusti nuukina kävivät alkumatkasta kotona yötä. No, oma vika. Meidän rakkaat päättäjät näyttävät noudattavan tätä laihialaista periaatetta päätösten teossa. Nähtävästi ne asiat ja päätökset tapahtuvat vain liian myöhään, joita tarvittaisiin juuri nyt. Mietitään vaan minkä värinen solmio olisi tarpeeksi kunnioitusta herättävä siellä eduskunnassa, niin hyvä tulee. Aika tekee tehtävänsä ja siirrymme pian takaisin keräilykulttuuriin ja silloin valitettavasti kaukomaiden poimijat joutuvat kilpailutilanteeseen. Entä sitten, ei mitään. Mikään ei ole mitään, paitsi vihapuhe ja erilaisuuden arviointi ja vähäinenkin kyseenalaistaminen. Siitä ei hyvä seuraa. Saa sen rasistin leiman otsaansa tai fasistin tai basistin tai jotain muuta kummallista. Jos tänä päivänä uskaltaa olla eri mieltä, niin siinä joutuu sellaiseen mylläkkään, että katuu omaa syntymäänsä tänne vireän kullan maahan. Näyttää siltä kovasti, että alkaa olla demokratian diktatuuri vallalla ja ne, jotka eivät ole tiettyjen porukoiden kanssa samaa mieltä, ovat sitten kummajaisia tai ääri populisteja tai sitten kuuluvat sen jytkyn porukoihin, ja se vasta häpeä onkin, kun siihen tulee leimatuksi. On siis pidettävä suut supussa. Tämä näennäisavoimuus ja harvojen demokratia vaatii sopeutumista kuten ennen vanhaan rakkaassa itänaapurissamme. Nyt aletaan jo kuiskailemaan ja katselemaan ympärilleen ennenkuin voi sanoa mitä ajattelee, muuten iskee se leimakirves otsaan että kopsahtaa. Saa hakkaraisleiman tai jotain vielä pahempaa. Eihän kukaan itseään kunnioittava halua näitä stigmoja itselleen. Nyökytellään vaan sen tietyn porukan mukana. Kaikki on sallittua ja kaikki on hyväksyttyä, siltähän tämä nyt sitten näyttää, paitsi se, että ameriikan pelle ottaa hillot kotiin joka käänteessä, kun me suomalaiset tomppelit kumartelemme ja kiittelemme ympärillä. Ennen sitä sanottiin hännystelyksi tai perässähiihtämiseksi vai mitä se oli. No, onko väliä. Some summa rum, mistä kaikki johtuu, sitä sopii kysyä. Me olemme kadottaneet oman ylpeytemme olla suomalaisia, me olemme kadottaneet oman ylpeytemme siitä, mitä teemme työksemme, me olemme kadottaneet oman ylpeytemme olla sitä mitä olemme. Miksi näin on käynyt, sitä siis sopii todella kysyä. Ei puutu enää muuta kuin Suuri ajattelija Matti huudettaisiin kansamme kaikkein korkeimmaksi. Mutta hänhän on jo! Olisiko kysymys siitä, että Väinölän lapset ovat kadottaneet johtajansa, kaitsijansa katajaisen kansan. Olisi aika näyttää pikkuhiljaa mistä kana ns. pissii ja mihin. Pisa-menestys on noussut päähän, mutta yleissivistys on laskenut alleen. On aika alkaa vaatia, johtaa ja kantaa vastuu. Siis suoraan silmästä silmään, eikä millään kiertokirjeellä tai sähköpostilla. Suomalaisten on aivan ensin löydettävä itsensä uudelleen, enkä tarkoita tällä vain niitä, jotka ovat sitä kantakirjaa, vaan kaikkia suomalaisia. Ehkä mediakin voisi tehdä osansa ja kääntää sen huttujutun vähemmälle ja osoittaa kansakunnalle mihin ollaan menossa ja mitä on tehtävä, että emme aja seinään, mikä vääjäämättä häämöttää edessämme. Moni haluaa sen ekaluokan lipun vaikka tietää lopputuloksen. Tästä junasta on hypättävä ja vaihdettava toiselle raiteelle. Se alkaa siitä, että meillä on oikeus sanoa aikuisten oikeasti mitä mieltä olemme, vaikka olisimmekin erimieltä niistä tietyistä asioista. Ilman pelkoa, että Lalli on vaihtanut leimakirveen käteensä! Ja sinulle Eelopin-setä, voi hyvin ja elä elämäsi onnellisena tietäen, että teit kaikkesi ja parhaasi meidän kaikkien eteen, kuten suuret johtajat tekevät. Ja meille suomalaisille, menkää metsään, että ei tarvii roudata poimijoita toiselta puolelta maapalloa. Jokaisella on mahdollisuus verottomiin tuloihin alle tunnin matkan päässä. Jos haluaa. Metsästä me olemme tulleet ja metsään me jälleen menemme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *