KESKIYÖN MUROT

Olen ollut kohta kolmesataa päivää sairaslomalla viimeisen kahden vuoden aikana, joten on ollut aikaa ja joskus voimiakin seurailla maailman tapahtumia monesta eri lähteestä reaaliaikaisesti tai ainakin melkein. Jonkun verran näkökulma muuttuu riippuen siitä, minkä median avaa. Lopputulos lienee sama katsoo sitten BBC:n, CCN:n, Aljazeeran, YLE:n, Iltasanomien tai Asahi Simbunin uutisointia. Maailma on näiden antamassa valossa todella pahasti vinksallaan. Yhä hurjempia paljastuksia tulee myös dokumenttien puolella, milloin ruoan tuotannosta, milloin asekaupasta tai geenimanipulaatioista, tai ilmakehän pilaamisesta. Ihmisten hätä näyttää olevan suuri katsoipa melkein minne tahansa, jos ei ole puute ruuasta, niin on puute rahasta. Toiset polttavat viljaa saadakseen hinnan nousemaan ja toiset katsovat tätä touhua nälissään. Vanha totuus toistaa ihnottavan räikeästi itseään, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Ei ole montaa päivää siitä, kun näimme tilaston, että alle sata ihmistä omistaa enemmän kuin puolet maailman väestöstä yhteensä. Siis siitä köyhemmästä puolikkaasta on tietenkin kyse. Silti vakuutetaan, että maailma on demokraattinen paikka. Pohjoiskorealaisetkin saivat käydä uurnilla äänestämässä. Sehän on juuri sitä demokratiaa. He saivat antaa yhden äänen ihan niinkuin mekin annamme omissa vaaleissamme. Ainut ero on vain siinä, että heillä on yksi ehdokas, mistä valita. Niin, aivan oikein, he voivat valita. Joko äänestävät sitä yhtä ehdokasta tai saavat yhden iskalaukauksen. Äänestysprosentti nousee helposti sataan. Ei ole nukkuvien puoluetta siellä. Kaikki herätetään äänestämään ja ääni haetaan nykyisin vaikka kotoa, jos ei itse pääse paikalle. Se on sellaista demokratia, jotta oksat pois. Tuloskin on valmiiksi tiedossa, ei tarvitse jännittää pakarat tiukalla kuinka käy. Niin helpoa on elämä Pohjois-Koreassa. Entäpä sitten lähempänä, miten maa makaa, vaikkapa siellä Krimillä, josta uutisia tulee yhtenään. Niin paljon tulee kaikkea tietoa, että siitä ei ota selkoa vanha Erkkikään, mikä on edes lähimain oikeaa, jos sellaista ylipäätän on olemassa. Erityisen jännitävää on seurata suuren ja mahtavan itänaapurimme edesottamuksia. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Se pitää pelin jännänä. Onko se sitä venäläistä rulettia sitten, tiedä häntä, hermopeliä kumminkin. Ainoa, mikä näyttää selvältä, on se, että Putin ja se Saksan Merkel tuntuvat supattelevan keskenään enemmän kuin muut. Syykin selvisi. Saksalla on merkittävä tarve saada sitä energiaa sieltä Venäjältä, siksi koittavat olla mielin kielin. Voi Merkel parka, kun koittaa olla niin miestä niin miestä, mutta ei pääse hamestaan minnekään, ihan tulee rautarouvaa ikävä Isosta-Britanniasta. Jokainen koittaa nyhtää siitä narusta, mikä toisi itselle vähiten vaurioita. Se on selvää se, mutta kun koitetaan olla niin yhtenäistä Euroopan Unionia, että ihan hirvittää. Siellä sitten meidän kataiset ja urpilaiset ja niinistöt koittavat sirkuttaa väliin, että meilläkin olisi jotain asiantynkää. Surkuhupaisaahan tuo on, kun kaikki tietävät, että milloinkaan ei ole pienintä kuunneltu, varsinkaan kun sillä ei ole mitään annettavaa kellekään paitsi se ns. puolueettomuus tai nykyisin kai se on se liittoutumattomuus. Olisikohan jo aika herätä täällä vihreän kullan maassa siihen, että tunnustettaisiin aikuisten oikeasti ketä ollaan ja mistä. Pieni kansa Pohjolan perukoilta, joka on oppinut syömään haarukalla ja veitsellä vasta ihan justiinsa, eikä ihan kaikki vieläkään. Meidän lisäksi täällä näyttää olevan jo jonkin verran muualta tulleita. Venäläisiä eniten. Varmasti aivan kunnon väkeä, sitä en eppäile hetkeäkään. Samanlaisiahan me kaikki olemme. Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan. Osoittelemme innolla kaikkia niitä oligarkkeja ja muitä ökyjä, heti kun vaan joku viisaa paljonko ovat valtionsa kassasta kavaltaneet. Samaan aikaan omat veljemme vievät välistä minkä kerkeevät. Kuulemma aivan laillisesti, sinne veroparatiisiin. Siel on lapsen hyvä olla, verovainoilla, kaukana kavala maailma. Niin, jos kaikki merkit pitävät paikkansa, kohta se Putinin Setä tulee auttamaan niitä venäläisiä tänne Suomeen, nimittäin jos me ei osata olla kiltisti niille. Viron presidentti kävi jo kertomassa Obaman Sedälle kuinka se temppu tehdään. Venäläiset harjoittelivat 40-luvulla Virolaisten kanssa tätä avustusmuotoa tunnetuin tuloksin. Nyt kertaavat siellä Ukrainassa ja seuraavana onkin vuorossa pienen pieni suupala Suomi. Kukapa meitä auttaisi. Nato ei ota nyt meitä riesakseen pitkän itäisen maarajamme takia. Tulee kalliiksi ripotella kaikenlaista härpäkettä pitkin Salpalinjaa. Yksin me olemme nyt ja tulevaisuudessa. Ruotsalaiset vaan kehittelevät kaikessa rauhassa panssariautoja veli venäläiselle ja nyhtävät rahat pois, ihan niinkuin ennenkin. Ei ole ihme, miksi he ovat niin varoissaan. Ei ole tarvinnu sotia muutamaan sataan vuoteen, senkun laulelevat juomalaulujaan ja skoolaavat menestykselleen tehdä kauppoja verhojen takana. Me ei osata tehdä niitä edes verhojen edessä. Vängällä on nyt tilattava se atomivoimalakin rys… siis Venäjältä. Mikä ihme siinä on, että ei jaappanilainen kelvannu. Toshiba tekee ainakin laadukkaita ilmalämpöpumppuja, sellainen tuossa meilläkin on jauhanut lämpöä jo monta vuotta. Yhtään venäläisvalmisteista en ole vielä nähnyt kenenkään seinällä. Miten ne sitten osaavat tehdä atomivoimaloitakaan, sitä minä vaan ihmettelen. Toivon kovasti, että Vihreät pitävät tällä kertaa kutinsa siellä eduskunnassa ja jättävät hallituksen, jos se pytinki tilataan itänaapurilta. Toivottavasti ei, toivottavasti ei tilata mistään, vaan keskitytään samalla panostuksella uusiutuvan energian tuotanoon ja kehittämiseen, niin ollaan aika pitkällä ja kohta omavaraisia. Huomena on tullut kuluneeksi kolme vuotta Fukushimasta, eikö siinä ole oppia kokolailla meille kaikille. Olemme nähneet varmasti aivan riittävästi dokumentteja ja uutisia siitä mitä tapahtui, kun asiat eivät pysykään ihmisen itsensä käsissä, ihmisen suunnittelemalla tavalla. Järkyttävää, todella järkyttävää. Mittaluokka, jota ei edes kunnolla ymmärrä. Joka tapauksessa menee kymmeniä, ellei satoja vuosia jälkien siivouksessa ja asian palauttamiseen alkuperäiseen tilaan, siis luonnontilaan. Siinä on meille muistia aivan yllin kyllin. Mikä meitä ihmisiä riivaa. Miksi me olemme semmosia, kun olemme. Eikö me milloinkaan opita mitään. Nytkin näyttää siltä, että kaikki merkit joka puolella maailmaa viittaavat sotaan. Se on se suurin pisnes, jolla voi tasoittaa tilit, jotta voidaan taas aloittaa alusta, kun nyt kaikki näyttävät olevan konkurssin partaalla. Toivon hartaasti, että olen väärässä, kuten useimmiten, mutta merkit ovat ilmassa. Onko sitten kybersota vai mikä, sitä en tiedä. Mistä sitten ottaa ilo, usko ja onni jokapäiväiseen elämään, kun maailma meitä näin peloittelee. No, jokainen on varmaan omalla tavallaan ratkaissut asian. Ehkäpä suurin onni on nousta keskellä yötä syömään muroja vaimon kanssa keittiön pöydän ääreen, eikä siihen ole kellään mitään sanomista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *