TYYPPIVIKA JA VIKATYYPPI

Jo jonkin aikaa autolla ajellessa ja varsinkin sitä talliin laittaessa olen kuunnellut ja katsellut, että onko toinen takapyörä vinossa sisään päin. Ajattelin, että ehkä niin kuuluukin olla tai sitten vaikutelma on vain mielikuvituksen tuotetta, kunnes ajaessa mutkaan kuuluui takaa selvää sipsutusta. Joku hankasi johonkin hetkittäin. Vaimoni havaitsi saman, joten helpotti siltä osin, että ehkäpä päässäni ei sittenkään ollut vikaa. Seurasin tilanteen kehittymistä seuraavaa huoltoa odotellessa. Aika koitti ja vein meidän ranskalaisen pikku Berlingomme merkkiliikkeeseen, kuten tapana on ollut. Pyysin myös katsomaan jumittunutta radioantennia, koska konepesu oli tullut mahdottomaksi antennin jököttäessä vain paikallaan. Mutta asiaan, autoa huollosta hakiessa, maksettuani sen tavanomaisen reilut kolmesataa euroa öljynvaihdosta sain kuulla, että autoomme on vaihdettava taka-akseli. Kyllä, aivan oikein minä kuulin. Koko taka-akseli. Tässä merkkiliikkeessä oli päädytty sellaiseen korjaustoimenpiteeseen, jotta takapyörät saadaan taas suoraan kulmaan. Siinä vähän kuin ohimennen työnvastaanottaja sanoi asentajan jo kyselleen akselia autoomme ja sellaisen löytyneenkin Etelä-Suomesta jostakin X-parts firmasta, että tilataanko? Täytyy myöntää, että vähän aikaa pukkasi kylmää hikeä, mutta koitin näytellä täysin tyyntä ja melkein siinä onnistuinkin. Verenpaineen laskettua sain kysyttyä, että ihanko koko akseli on vaihdettava. Minulle kerrottiin, että vika on edennyt sen verran pitkälle, että enää sitä ei voi korjata jollain korjaussarjalla, joten kyllä se on koko akseli vaihdettava. Ihmettelin mielessäni, että kuinka merkkiliikkessä ei ole huomattu asiaa, vaikka olen käyttänyt autoamme säännöllisesti siellä huollossa vuodesta 2008 alkaen. No, ei se mitään, eivät saaneet radioantenniakaan kuntoon pesua varten, mutta veloittivat vian etsinnästä 32,76 euroa. Siis vian etsinnästä! Mistähän kaukaa he olivat sitä vikaa etsineet, kun taksi Joensuun keskustaankin maksaa vain yhdeksän euroa tästä merkkiliikkeestä. Selvittivät kumminkin, että akselin vaihto on kahden päivän työ heillä ja osat päälle. Kysyin voiko autollamme ajaa johon vastattiin myöntävästi, joten ajoin kotiin ottamaan tuumaustauon ja pyysin merkkiliikettä tekemään tarkemman kustannusarvion akselin vaihdosta.  Täytyy myöntää, että vaimoni naama olisi ollut kuvaamisen arvoinen, kun selitin hänelle, että auto on juuri huollettu, mutta ainoastaan taka-akseli pitää vielä vaihtaa. Jotekin alkoi tuntua aika hinnakkaalta projektilta.
Seuraavana päivänä sitten merkkiliikkeestä soitettiin ja annettiin kustannusarvio 1300 euroa. Kertoivat myös selviävänsä yhdellä työpäivällä, että tilataanko akseli ja varataan aika. Kerroin harkitsevani asiaa, mutta se nyt oli tietenkin selvä, että akseli olisi vaihdettava, mutta missä. Piipahdin sitten nettiin ja kysyin herra Googlelta neuvoa. Laitoin merkkiliikkeen lipsauttaman virman nimen hakupalveluun ja oitis sain eteeni tietoa automme taka-akseliin liittyvistä asioista aivan euron tarkkuudella. Etelä-Suomessa on siis yritys, joka on erikoistunut tähän asiaan. Luin ihan omin silmin, että autossamme on ns. tyyppivika. Sama koskee Partneria, Kangoota ja Citroenia. Ennen pitkää näiden autojen taka-akselit tulevat siihen kuntoon, että ne on vaihdettava. Taisin huokaista aika syvään, mutta jatkoin perehtymistä asiaan. Sivuilta löytyi hinnat varaosalle ja työlle ja hyviä neuvoja, mitä myös kannattaa vaihtaa samalla kertaa, kuten esimerkiksi jotkut kumipuslat. Pyysin vielä varmuudeksi sähköpostilla kirjallisen tarjouksen tästä urakasta asiaan vihkiytyneestä liikkeestä. Se oli ”akselin hinta vaihto-osana 450€. Vaihtotyö 240€. Ripustuskumit taakse voi tarvita 70€ pari. Jonotusaika noin viikko.” Laskin sitten ajomatkan sinne ja takaisin plus yhden hotelliyön päälle. Arvelin, että jos näemme sen vaivan, että ajamme kuusi tuntia suuntaansa ja odotamme jossain keskellä ei mitään päivän, niin saame automme kuntoon noin tonnilla. Ero merkkiliikkeeseen oli kolmesataa euroa, joten kannattaako lähteä paikkaan, jossa ei ole ns. mitään muuta hupia odotettavissa. Kaikki oli kuitenkin erittäin kirkasta ja selvää siinä liikkeessä, ovat tehneet näitä hommia ennenkin.  Selasin lisää nettiä, kunnes muistui mieleen joensuulainen liike, jossa käytin aikoinaan maasturiani. Se oli kai myyty nuoremmille, mutta omistaja oli perustanut ranskalaisiin autoihin erikoistuneen huoltoliikkeen! Naputtelin tarjouspyynnön myös tähän liikkeeseen tekstiviestillä ja jäin odottamaan mitä tapahtuu milläkin taholla. Toisaalta kesävieraita oli jälleen saapumassa Japanista, joten tarvitsimme auton melko pian kuntoon, jotta pääsemme lentokentälle ja takaisin sekä katselemaan nähtävyyksiä. Muutamaan päivään ei kuulunut ihmeempää, joten soitin sinne merkkiliikkeeseen, että tilatkaa osa ja varataan aika. Sain korjausajan noin kymmenen päivän päähän. Päätin, että kärsimme tuon kolmensadan euron hintaeron paikallisen palveluntarjoajan eduksi, vaikka olisi sille kolmelle sadalle ollut muutakin käyttöä. Sitten muutaman päivän kuluttua piippasi omanapuhelimeni ja kertoi viestin tulleen ranskalaisiin autoihin erikoistuneesta huoltoliikkeestä. Avasin ja luin, luin, luin ja luin samalla kun puna levisi kaiketi kaikkialle kasvoihin ja posket pullistuivat. Tarjous koko hommasta 800 euroa!  Sitten luin heidän sivuiltaan, että korjauksen ajaksi saisi Peugeot 306 -henkilöauton hintaan 23 euroa päivä plus polttoainekulut. Polkupyörän saisi veloituksetta, mutta kun asumme täällä Mönnissä, niin ehkä tuo auto on houkuttelevampi vaihtoehto. Ensimmäin vapaa aika oli tosin tarjolla syyskuun 12. päivä. Hintaero merkkiliikkeeseen 500 euroa, mitä teen? Kerroin tilanteen japanilaiselle vaimolleni ja voitte vaan arvata miltä hänen hämmästynyt ilmeensä näytti. Pulma oli mielestäni vaikea, kuinka toimia tilanteessa, jossa olin jo varannut ajan ja pyytänyt tilaamaan vara-osan, voisiko sen vielä peruuttaa. Olivatko ehtineet oikeasti tilata koko osaa vielä. Olisiko häpeällistä toimintaa peruuttaa varattu aika?  Eivät hekään olleet kertoneet minulle mitään tällaisesta tyyppiviasta, vaikka heidän pitäisi olla merkin asiantuntijoita, miksi siis minä olisin lojaali heille.   Kamppailin näiden kysymysten kanssa aikani, sitten näppäilin ranskalaisten autojen erikoisliikkeeseen kiitosviestin tulleesta tarjouksesta ja kerroin, että olen jo ehtinyt varata työn 500 euroa kalliimmasta merkkiliikkeestä. Jäin odottamaan päivää jolloin autoomme vaihdettaisiin taka-akseli. Samalla alkoi tuntua siltä, että tämä asia oli nyt sattunut vikatyypille, olinhan sairaslomalla enkä näin ollen oikein hyvissä voimissa, joten ehkäpä siksi annoin periksi ns. pienemmän riesan tielle, niin ainakin luulin.  Mainitusta seikasta johtuen valmistin myös vaimoni viemään auton huoltoon ja hakemaan sen sieltä, koska en jaksaisi vielä itse odottaa koko päivää autoa kaupungissa.
Vaimoni ajoi pikku Berlingomme huoltopäivän aamuna puoli kahdeksaksi mainittuun merkkiliikkeeseen ja jätti asian asiantuntijoiden hoteisiin. Olin opastanut vaimoani pyytämään taksisetelit huollosta, joilla pääsee kaupunkiin ja takaisin, tosin merkkiliike veloittaa niistä kahdeksan euroa kappale. Harmittelin vaimolleni pitkää odotuspäivää, mutta hän oli vain mielissään, että voi mennä yliopistonkirjastoon ja käyttää päivän suomenkielen kertaamiseen tulevaa YKI-testiä varten. Minä taas puolestani sain keskittyä keskiaikaan kirjojeni parissa, kunnes puhelin soi iltapäivällä. Soitto näytti tulevan sieltä merkkiliikkeestä. Ystävällinen ja hieman vaivautunut miesääni kertoi, että nyt on käynyt niin, että meidän auto valmistuu vasta seuraavaksi päiväksi, koska taka-akselin navat ovat menneet irrottaessa rikki eikä heillä ole hyllyssä vara-osia, mutta aamuksi ne tulevat kyllä Helsingistä. Olin tovin ihan hiljaa, kunnes sain sanottua, että tässä on nyt vain yksi pikku juttu, vaimoni odottaa keskustassa auton valmistumista, mutta milläs hän pääsee kotiin nämä kolmekymmentä kilometriä. Sitten oli merkkiliikkeessä hetken hiljaisuus, kunnes kuulin saman miesäänen esittävän sijaisauton vuokraamista hintaan 75 euroa. Nyt alkoi suoraan sanoen hieman hitsata omassa päässä. Kysyin suoraan, että onko se asiakkaan vika, jos huoltoliikkeellä ei ole osia hyllyssä ja että onko asiakkaan maksettava siitä 75 euroa taksilippujen lisäksi. Miesääni kertoi juuri näin olevan, joten älyssäni ei kai ollut mitään erityistä vikaa. Koitin kelata nopeasti kaikkia Buddhan opetuksia läpi ja nappasin sitten sieltä yhden; kun häviät, älä kadota asian opetusta! Tunsin nimittäin pohjamutia myöten hävinneeni tämän pelin. Kysyin vain yhden kysymyksen; kuinka nopeasti se sijaisauto on vaimoni käytettävissä. Miesääni lupasi soittaa sen minulle hetken kuluttua, kuten tapahtuikin. Soitin puolestani vaimolleni uutiset. Kohta sitten pihaamme kurvasi pikkuruinen vuokra-auto ja hyvin hämmästynyt vaimoni. Jäimme vain arvailemaan iltapäiväkahvia hörppiessämme, mikähän mahtaa olla loppulaskun suuruus, sitten siirsimme asian mielestämme seuraavaan päivään.
Seuraavana aamupäivänä tulikin viesti tavanomaiseen tapaan, että autonne se ja se on noudettavissa huollosta.  Vuokra-auton palautusaika oli iltapäivällä, joten emme pitäneet kiirettä kaupunkiin lähdön kanssa, vaan nautimme aamusta kaikin siemauksin. Iltapäivällä soi sitten puhelin ja sama miesääni kysyi olenko saanut tekstiviestin. Kerroin saaneeni ja että olemme juuri sonnustautumassa kaupunkia kohti. Kysyin samalla laskun loppusummaa. Hetken hiljaisuus, kunnes miesääni kertoi sen olevan 1545,80 euroa ja sen sisältävän myös vuokra-auton. Kiitin tiedosta ja ajoimme hakemaan autoamme sinne merkkiliikkeeseen. Ajellessamme sovimme, että vaimoni maksaa laskun japanilaisella master cardilla, koska jeni on meille nyt edullinen. Saavuimme liikkeeseen ja hetken odottelun jälkeen eräs toinen palveluhenkilö tiedusteli asiaamme. Kerroin millä asialla olemme. Hän tulosti laskun ja tiedusteli maksanko käteisellä vai kortilla. Kerroin maksavamme kortilla. En malttanut olla kysymättä maksaako joku vielä käteisellä. Joku kuului aamulla maksaneen viiden sadan euron setelillä. Kerroin, että minulla ei ole nykyään enää muuta kuin muovia lompakossani. Vaimoni laittoi sitten japanilaisen muovinpalan maksupäätteeseen. Merkkiliikkeen pääte ilmoitti tiskin toisella puolella, että maksua ei hyväksytä. Yritimme useampaan kertaan samalla tuloksella, kunnes vaihdoin omaan master cardiini. Maksu meni läpi. Ajattelin, että tämäkin vielä.  Mies antoi auton avaimen ja tuuppasi laskun käteeni. Hän ei käynyt läpi mitä autolle on tehty eikä mitään muutakaan. Ei liene niitä kumipusliakaan vaihdettu. Ei edes sanonut kiitos ja tervetuloa uudelleen. Ulosmennessä tuumasin vain vaimolleni, että tämä oli sitten viimeinen kerta tässä merkkiliikkeessä. Vasta autossa tarkastin saamani laskun. Pieni hymyn kare nousi naamalleni. Selitin vaimolleni, että ovat unohtaneet laskuttaa ne taksisetelit 16 euroa, pitäisikö kääntyä takaisin ja kertoa laskussa olevasta virheestä, johon vaimoni vastasi, että hän käveli kaupunkiin ja takaisin. Lasku oli tarkalleen oikein. Lojaalisuuden hinta oli siis 722,60 euroa verrattuna ranskalaisiin autoihin erikoistuneeseen huoltokorjaamoon. Ajelimme kotiin molemmat takapyörät suorassa, mutta radioantenni edelleen jumissa katolla. Poikkesimme Tokmannissa ja ostin pikku Berlingoomme uudet pölykapselit. Vaimoni kokeili maksukorttiaan ja hyvin toimi Tokmannilla. Luullakseni tästä eteenpäin automme vikoja saa etsiä ranskalaisiin autoihin erikoistunut huoltokorjaamo. Niin, mitä tästä siis opin vaikka tunsin hävinneeni asiakkaana muutakin kuin rahaa. Lojaalisuus merkkiliikkeitä kohtaan kannattaa aina, jos on valmis maksamaan tuplahinnan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *