WAALIHIPPASET

Voe hyvänen tokkiisa, sanon minä. Se siis pitää paikkansa, kaikilla tasoilla ja kaikilla elämän osa-alukelloeilla ja kaikissa ikäryhmissä ja tuloluokissa. Olen niin pitkään, kuin muistan, tehnyt vastaavanlaisia empiirisiä havaintoja tästä ilmiöstä ja se vain näyttää vahvistuvan päivä päivältä.  Jotenkin kaikessa on se tuttu klangi, aivan kuin se olisi tapahtunut ennenkin, mutta ei näin voimakkaana. Ikään kuin se olisi yltynyt maksimiinsa, vaikka tiedän, että näin ei ole. Asteikossa on vielä muutama pykälä varaa. Tilanne on absurdi, mutta kuten sanotaan, kaikella on oma logiikkansa. Absurdilla on oma absudri logiikkansa, niin on tälläkin. Kaikki sen tietävät, mutta kukaan ei näe. Ei näe omaa nenän varttaan pitemmälle ja se on aivan ovella. Siis kaikkien ovella, ei vain niiden, jotka eivät näe. Hekin näkevät, mutta se tietty saa aikaan euforian, joka sokaisee lähes täydellisesti ja se on menoa se, sanokaa minun sanoneen.

Jo niin monta iltaa, iltapäivää, päivää, aamua ja aamuyötä on sitä tullut kaikista mahdollisista tuuteista ja vauhti kiihtyy. Kaikkien itseään kunnioittavien medioiden on tehtävä kaikki sama rinnakkain ja päällekäin ja poikittain, mutta tehtävä on, ettei vaan jää huonommaksi. Tästä voisi ottaa meidän tielaitos oppia, eipä aikaakaan, kun tiemme olisivat loistokunnossa, mutta niin ei tule käymään, mehän tiedämme miksi, eikö niin. Siitä puuttuu se kiima! Nyt on ehdittävä joka paikkaan, ja jos ei ehdi, niin uhkaillaan. Ja jos tulee, niin ammutaan kovilla kaiken kansan edessä. Miten jakaantua kaikkiin niihin oikeisiin paikkoihin ja miten välttyä kaiken maailman pressiklubeilta. Ei mitenkään. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Siellä se pääministerikin istua kekottaa kuuntelemassa kuinka polvihousuista veistellään vieläkin ja Urpilaisen verkkosukat eivät ole unohtuneet mihinkään. Ja mikä kaiken kruunaa, on tietenkin kaupallinen televisio. Se, jonka kuuluu olla hauska ja tuottaa viihdettä kaikesta, vaikka elämä alkaa maistua välihousun napille.

Hullumpaa  tuskin on vielä tehty kuin sen isoimman kotimaisen kaupallisen kanavan vaalihippaset. Yhteen oli koottu ne kuumat nimet. Haastettiin kaksintaisteluun ja verhon takaa tuotiin ”yllätys yllätys ihmeitä” kysymään kummia ja jos ei muut niin juontajat sitten tivasivat, että miltä se tuntuu, kun saa sydänkohtauksen kesken coituksen. Siellä ne olivat kuin kanat orrella kukkoa odottamassa koko parvi. Ja vaikka joku koitti välillä kiskaista keskustelun oikeisiin asioihin, niin siitä ei tullut kerrassa mitään. Siinä sai panelisti pyörittää silmiään moppi päässä. Loikkarien kuningas tuotiin myös verhon takaa todistamaan, mutta toisin kävi. Hyvä etteivät yhdessä itkeneet kuinka yhteinen tie on loitonnut. Tosin anteeksianto sai sijaa ja se verkkosukkatäti toivotti loikkarille tervetuloa kotiin. Mutta mihin kotiin, sitä sopii kysyä.

Mikäli niihin, jotka osaavat käyttää nelilaskinta, on uskominen, niin koko kotomaamme on ruumenilla ja pahasti onkin. Kaikki järkevät päätökset joita valmisteltiin vuosikausia heitettiin pelukoppaan tuosta vain, itse itseään komentaen, aivan kuin alokas aikana konsanaan. Komennolla ”Laki”, laki käteen ota, komennolla ”Pöntöön” heitä roskiin. Tätä sulkeista seurasimme kivipylvästalon lehtereiltä viikko kaupalla, kunnes aika loppui. Voisi sanoa, että onneksi, sillä mihin sillä itsetuhon vimmalla olisimme päätyneet. Ehkä koko perustuslakikin olisi saanut itseohjautuvan lopun. Nyt he kaikki ovat vapaalla jalalla todistamassa kuinka välttämätöntä oli se ja se ja vielä sekin, mutta ei se eikä tämä, puhumattakaan tuosta, josta naapuri pitää kiinni vieläkin.  Jotenkin on alkanut hiipiä esiin sellainen aavistus, että vaalit on jo käyty, nyt vain kisataan kuumilla ja vielä kuumemmilla nimillä, ketkä pääsevät Juhan hoviin.

On uskomatonta, miten hilpeätä meno on. Vain yksi osaa olla hissun kissun ja myhäillä tyytyväisenä, kuinka omaan laariin sataa, teki mitä teki. Karuselli pyörii ja ongintaa on tarjolla kaikille. Joukossa näyttää olevan myös tyhjiä naruja ja ainakin yksi Tumma-Pekka. Vielä muutama viikko tätä rylläkkää kestää, vai kestääkö sittenkään. Kunhan ei vain keskipakovoima sinkoaisi tiettyjä huliveivaajia oppositioon ennen aikojaan. Sieltähän olisi hyvä jatkaa huutelua seuraavat neljä vuotta. Mutta tämä meininki, millä hulinalla ja hömpällä tätä valintaa tehdään, on ennenkuulumaton. Muistat varmaan vielä sellaisen herätyskellon, jossa oli se metallinen vieteri. Kun kello rämähti aamulla soimaan, niin sen kierrokset kasvoivat loppua kohti ja pärinä sitä mukaa. Nyt on ilmassa pahaenteisesti sama tunnelma. Sitten ne vasta hippaset alkaakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *