WHO PAYS THE PIPER

Siis, kuten me kaikki kuulemma tiedämme, kaikki Suomen lainaamat eurot Kreikalle ovat riskirahaa. Tämän kertoo meille tänään meidän pääministerimme. Kiitos Jyrki vinkistä ja siitä, että meitä ei pidetä ihan pösilöinä. On siis jotain, jonka Suomen kansa varmuudella tietää. Niin, se ei ole se tieto, että me tiedämme kaiken olevan riskirahaa, vaan se on se, että me kaikki tiedämme kuinka käy ja kuka maksaa. Tämähän ei ole mitään rakettitiedettä kuten useasti annetaan ymmärtää, mutta ei ymmärretä antaa sitä oikeaa tietoa. Ja niiltä, jotka ovat kertoneet aikapäiviä sitten kuinka tässä tulee käymään on tukittu suut julkisella nolaamisella. Senkin me kaikki tiedämme ja olemme nähneet aivan itse. On aika monia suomalaisia, jotka eivät usko, eivätkä ole uskoneet alusta alkaenkaan mihinkään takaisinmaksuun. Pikemminkin he ovat tuoneet esiin pohjattoman kaivon prinsiipin, kuten Aurinkokuningas Tamminen sanoisi. Eikö lopulta kaikki ulosannettu raha ole riskirahaa. Seuraavana näyttää olevan listalla Espanja. Se onkin sitten moninkertainen tapaus Kreikkaan nähden. Tässähän ei ole mitään uutta. Siis hokea tätä menettämisen mantraa. Enemmänkin tulisi kysyä kenellä ne fyrkat oikeasti on. Nimittäin joillain siellä jossain on taatusti ihan jommosenkii kosolti sitä rahaa, mikä on lainattu sinne jonnekin. Eli, otetaanpa ihan uudelleen selvyyden vuoksi. Ameriikka näyttäisi olevan kaikkein pahimmin velkaantunut, ainakin jos lasketaan valtion velka biljoonissa dollareissa tai vaikka euroissa. Japanikin on velkaantunut todella hurjasti, mutta heidän pelastus on se, että eivät ole tarvinneet juuri pyytää lainaa maan ulkopuolelta, vaan japanilaisilta itseltään. Entä sitten kaikki Euroopan maat. Kaikilla kirstunpohja on loistanut paljaana jo kauan aikaa ja loistaa, vaikka sinne kaataisi kuinka paljon rahaa. Kuinka tämä on mahdollista, että kaikki ovat aivan ruumenilla, siis nämä valtiot. Nyt täytyy muistaamitä raha on. Erään elektronisen tietokirjan mukaan ”Raha on yleinen vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto sekä valuutta.”  Eikö tämä tarkoita silloin, että  me olemme vaihtaneet väärin, kun olemme joutuneet antamaan enemmän kuin olemme saaneet. Mistä se vaihdanta sitten syntyy, jolla voimme kenties paikata sitä valtion pohjatonta kirstua. On tehtävä työtä ja saatava siitä sitä vaihdannan välinettä. Oravannahkat eivät käy, jos haluamme sellaista, mikä tuodaan tänne Euroopan takapihalle sieltä jostain muilta mailta. On oltava sitä rahaa, jota kutsutaan hienommin valuutaksi. Se on sitä, jolla voi maksaa vaikkapa hotellilaskun siellä Kreikassa. Eli me tarvitsemme sellaista rahaa, joka käy vaihdannanvälineeksi ulkomailla. Tiedättehän keinon kuinka sitä hankitaan. Tehdään vaikka paperia ja myydään sitä sinne ulkomaille. Ne ulkomaat maksavat sitten sen paperin vaikka liiroilla tai jeneillä tai vaikka niillä Ameriikan taaloilla. Pienen pieni hankaluus täällä meidän pienen pienessä Suomessamme on se, että sitä porukkaa, joka tekee niitä tuotteita, joita saamme myytyä sinne ulkomaille on vain parisataatuhatta henkeä. Ennen se oli suurinpiirtein kaikki paperi- ja metalliteollisuuden työntekijät. Tänä päivänä siinä on vähän muitakin, mutta joukko on varsin pieni suhteessa kansakunnan kokoon. Nyt näyttää käyneen siten, että tuo parinsadantuhannen ahkeran ihmisen joukko ei saa niin paljon sellaisia tuotteita aikaan, joita menisi riittävässä määrin sinne ulkomaille, jotta saisimme sitä ulkomaan valuuttaa, jolla voisimme sitten ostaa jälleen vaikka niitä banaaneja. Kaikki me muut neljä pilkku kahdeksan miljoonaa suomalaista pelaamme aivan täysin taskubiljardia tässä meidän kansantaloudessamme. Muistatte varmaan ajan jolloin parhaat autot löytyivät paperikonepaikkaunnilla tehtaan parkkipaikoilta. Nyt asia alkaa olla pahasti vinksallaan, kun vihreä kultamme ei jalostu enää miksikään, mikä kelpaisi meidän hinnoilla sinne jonnekin. Edessämme on jälleen kaksi vaihtoehtoa. Voimme laskea hintoja tai kehittää tuotteita, jotka menevät kaupaksi. Olen jo jossain esittänyt päättäjille, että miksi emme voisi alkaa valmistamaan syömäpuikkoja. Niitä, siis sellaisia kertäkäyttöpuikkoja, menee pelkästään Kiinassa noin 15 miljardia paria vuodessa. Niin, siis 15.000.000.000 paria ja siihen kuluu joka vuosi 46 neliökilometriä metsää. Ja meillähän on vaikka minkälaista puuta puikkojen valmistamiseen ja vajaata kapasiteettia ympäri Suomea. Mutta ei, sehän olisi alentavaa, tehdä nyt syömäpuikkoja. Jotain hienompaa sen pitää olla. Siinä sitten odotellessa uutta nokiaa valtion velka senkun kasvaa. Ja joku jatkaa lainaamista tietenkin korkoa vastaan. Voisimmeko sitten alentaa elintasoamme ja tyytyä pienempiin palkkoihin ja alkaa kuitata sitä valtion velkaa porukalla. Se kun tuntuu tosi rankalta hommalta pelk ästään niille parille sadalle tuhannelle jätettäväksi. Kuka hakuaa ilmoittautua ensimmäisenä vaikka kymmenen prosentin palkan alennukseen. Haloo! Siis toistan, kuka haluaa ilmoittautua maksamaan Suomen valtion velkaa ja sitä kautta samalla niiden kreikkalaisten kavereiden kurimusta siellä Kreikassa. Ei taida olla halukkaita nyt kovin paljon, mutta ei se mitään. Halukkaita ei tarvitse kohta enää kysellä. Se Katainen jätti kertomatta, että me kaikki olemme aivan tuota pikaa maksajia halusimmepa taikka emme. Suomen ja monen länsimaan hyvinvoinnin iltarusko alkaa häämöttää ja varmaan te ja me kaikki tiedämme missä tai mistä aurinko nousee. Siinä on Kreikanlainat aivan suuteita. Samassa menee pikkuruinen Suomi ja moni muukin. Eläminenyli varojemme on päättymässä. Kohta on toisten vuoro, mutta kuka maksaa viulut?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *