SINÄ OLET SANOMA

Englanninkielessä on sanonta WYSIWYG (what you see is what you get). Tämä näyttää pitävän paikkansa sanatarkasti henkilön kohdalla, jota halusin tarkastella hieman pintaa syvemmältä, varsinkin kun tietoa oli tyrkyllä puoleen hintaan Elisan kirjakaupassa. Laitoin bitit liikkeelle ja tein kaupat 12,90€, niinpä siirtyi tablettiini kaikki 346 digitaalista sivua täyttä tekstiä. Kannessa komeili tutun näköinen mies. Aivan kuin tuntisin hänet paremminkin, vaikka en ole nähnyt muuta kuin median välittämänä. Jostain syystä tämä mies resonoi paremmin kuin monet muut.  Näin on ollut jo pitkään ja viime aikoina etenkin. Vaatimattoman oloinen, yleensä vähän hämillisen oloisena hymyilevä, perussympaattinen Juha Sipilä. Mies, joka herättää luottamusta olemuksellaan jopa takarivistä. Näin kävi siellä eduskunnassa, jossa hän ei halunnut uutena kansanedustajana eturiviin, vaikka olisi siihen ollut oikeutettu. Ei, hän tyytyi osaansa siellä takana tarkkailemassa ja harvakseltaan ottamassa osaa keskusteluun suuressa salissa. Vasta ansaittuaan paikan vaihdon, hän siirtyi lähemmäs puhemiehen koroketta. Moni olisi mennyt sutena, jos olisi vain päässyt. Tällä kansanedustajalla taitaa olla se itsetunto kunnossa, ei tarvitse pullistella tarpeettomasti, eikä heittää herjaa toisista vain saadakseen huomiota. Sen hoitavat eduskunnassa aivan toiset tyypit. Silentium.

No, mitä me tiedämme hänestä. Kaiken sen, minkä media on myllännyt ylös alaisin ja sitten vielä kerran takaisin ja uudelleen. Eipä ole juuri mitään irronnut. Kaivettu on oikein olan takaa, että eikö nyt sittenkin jotain luurankoja olisi jäänyt johonkin kaappiin. Eipä näytä olevan. Miljonääri ja lestantti. Se on tuotu jo tuhottoman monta kertaa esiin. Ensimmäinen pitää paikkansa, jälkimmäinen ei. Taitavana yrittäjänä vaurastunut rauhansanalainen, siten häntä voi määrittää ehkäpä asiallisemmin ja niin hän määrittää itsekin.  Se, että joku menestyy taloudellisesti on jotenkin siedettävää, mutta että sen päälle vielä lestadiolainen! Se tuntuu askarruttavan monia, mutta miksi ihmeessä?

Miten tämä Sipilä on häirinnyt kenenkään toisen vakaumusta tai tuonut omaansa esiin? Onko hän ollut tuputtamassa ja käännyttämässä toisia omaan uskoonsa? Ei ole, eikä tule. Hänellä ei ole siihen mitään tarvetta. Kaiken lisäksi näyttää olevan varsin suvaitsevainen poliitikko, vaikka sanoikin, että ei tule insinööristä politrukkia. Toisin on käynyt ja niin on hyvä, sillä mitä siitä muuten tulisi, jos ei alkaisi oppia niitä politiikan alkeita, kun sinne politiikkaan on kerran mennyt. Tai, ei mennyt, vaan kutsuttu. Hänelle tehtiin tilaa, jotta voisi ottaa osaa Suomen tulevaisuuden kohentamiseen. Keskustahan oli aivan rapakunnossa, niin taloudellisesti kuin henkisestikin edellisten vaalien jäljiltä. Moni kuvitteli, että aurinko laskee alkiolaisen aatteen ylle pikkuhiljaa ja niin olisi saattanut käydäkin, ellei tätä Sipilää olisi löytynyt sieltä Kempeleestä.

Aikamoinen kvanttihyppääjä tämä Juha Sipilä taitaa olla. Tiistaina syntynyt sunnuntailapsi, näin kerrottiin Risato Uimosen väsäämässä kirjassa ”Juha Sipilä, Keskustajohtajan henkilökuva”.  Kirja on sinänsä melko puuduttava, kaikilta muilta osiltaan pitsi niiltä, missä kerrotaan päähenkilöstä itsestään. Polittisten tapahtumien ja käänteiden kuvaaminen olisi voinut jäädä vähemmälle, sillä ne tiedetään jo ennestään ja niille, jotka eivät seuraa politiikkaa, kirjan tietyt sivut ovat vain turhaa jaaritusta. Mutta täytyyhän sivumäärä saada kohtuulliseksi, kun oli sentään tulevasta pääministeristä kysymys. Kirja on tuore, sillä se tuli painosta tänä keväänä Minerva Kustannus Oy:n tuottamana. Painetun kirjan sivumäärä on 431 sidottuna kaikkine kuvaliitteineen. Kirjastosta löydät sen luokan 99.1 kohdalta, mars mars!

Siis tämä Sipilä nousi kansanedustajaksi ensi yrittämällä 2011, saman keväänä hänet valittiin eduskuntaryhmänsä varapuheejohtajaksi ja kesän 2012 Keskustan puoluekokouksessa puoleen puheenjohtajaksi. Siinä oli Keskustan vanhoille kehäketuille nieleskelmistä, mutta hyvin ovat hekin osastaan selvinneet. Paavokin. Se ei tietenkään ole yllätys, että tämän Paavon mielestä hallitusohjelma olisi voitu kirjoittaa toisinkin. Niin olisi, mutta onneksi sitä ei ollut suhraamassa tämä Paavo vaan Juha. Aloittaneen hallituksen osa ei ole kadehtittava, sillä mitään hyvää ei ole jaettavana, ainakaan siten, että kaikki laulaisivat hoosiannaa ja löyhyttelisivät palmun oksilla El Kaminalla kaahailevaa pääministeriä. Ei toki, nyt on jätetty häkäpöntöt kotiin, sinne Kempeleeseen ja surautellaan äänettömästi Teslalla sinne minne ministeriaudilla ei tohdi hurauttaa. Turha luulla, että tämä mies pröystäilee. Hän vain toteuttaa sitä mihin uskoo. Ja hänellä on varaa siihen ja niin pitää ollakin. Muistutan vain, että kun Juha Sipilä sai miljoonansa ja toimittaja tivasi häneltä, mitä nyt tapahtuu, kun on niitä miljoonia vaikka toisille jakaa, niin tämä vaatimaton mies totesi, että voisihan tuota ostaa vaikka uudet kengät. Ukkovarvas paistoi jo kengänraosta. Ja on hän jakanut muillekin, tosin siitä hän ei juuri ole ääntä pitänyt. Hän on auttanut ja auttaa niitä, jotka viime laman jälkeen joutuivat kammottavaan velkaloukkuun. Kuka toinen on tehnyt mitään vastaavaa, siis omilla rahoillaan. Jos joku tietää, niin ei muuta kuin viestiä palautelaatikkoon ja akordirahastoa perustamaan.

Nyt on vain oltava malttia ja kypsyyttä katsoa. mihin kaikki johtaa, ja mitä pääministeri Sipilä saa esikuntineen kaikaan. Alku on ainakin lupaava, vaikka rannallejääneet kuinka mouruavat. Se lienee heidän osansa, sallittakoon se heille.
Pari kertaa tässä matkan varrella on kylmännyt. Kaksi kertaa on Juhaa muistutettu henkilökohtaisesti ja kerran läheisen kautta. Näissäkin tilanteissa tämä nöyrä mies on osoittanut oman vakaumuksensa mukaisen suuruuden saaden varmasti meidän kaikkien myötätunnon osakseen. Kaikilla meillä on ristimme, niin pääministerillä, puoluejohtajalla kuin maisterilla Mönnissäkin. Ei niitä voi, eikä pidä alkaa vertailla. Kaikki on otettava vastaan ja jatkettava matkaa, kun sen aika on.

Perusteellinen tuntuu tämä meidän diploomi-insinöörimme olevan. Opetteli viisi kurssia ruotsiakin, kun sitä tarvitsee jonkin verran, vaikka Alex osaa paremmin ja paikkaa tarvittaessa. Näyttää siltä, että tämä mies perhtyy kaikkeen mihin ryhtyy ja sitten tekee kanssa sen minkä lupaa. Ja tekee sitten perusteellisesti, tervan kanssa, ilman kimurantteja poliittisia pelejä. Liekö sitten mahdollista, että aika muuttuisi tämän miehen mukana politiikassa. Se jää nähtäväksi, mutta jotain on ilmassa.
Ehkä meitä suomalaisia  yhdistää aina se, kun olemme totaalisesti ureassa. Niinhän se on jääkiekkomaajoukkueellakin, ensin on otettava turpiin ja sitten aletaan pelaamaan. No, nyt on jo otettu köniin aika lailla, joten on aika alkaa pelaamaan Suomi kuntoon! Ilmeisesti Juha Sipilä on saanut Väinö Tannerilta vinkin, ”kun kaikki muu epäonnistuu, niin kannattaa yrittää yhteistyötä.”  Tämän Suomen 14. pääministerin vinkistä olisi kannattanut ottaa vaarin myös Tannerin toverit eli demarit, mutta nyt näin. Lammas on laakea elän.

Kukaan ei usko, eikä oletakaan, että Juha Sipilällä olisi joku brändinrakentaja tai imagon meikkaaja jossain taustalla. Kyllä tämä sympaattinen, mutta määrätietoinen mies tekee aivan itse sen, mitä on tehtävissä, kuten hän itse toteaa tuoreena puoluejohtajana 5.9.2012, ”yrityselämässä pärjäsin, kun olin oma itseni. En näe syytä toimia toisin politiikassa”. Näin soisi muutaman muunkin toimivan, vai mitä. Kaikilla ei vain kestä se kantti, siitä se vaan.

Marshall McLuhan totesi, että ”väline on viesti”, Roger Ailes puolestaan, että ”sinä olet sanoma”. Niinpä voinkin mainiosti iteroida, että ”Sipilä on wysiwyg”, sanan mukaisesti. Kaikkea parasta matkaan kaima!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *