ADMONITIO

”Dear Sir/Madam, a friend of mine saw the short film ’Admonitio’, by Juha Virekoski, during the Tampere Int’l Short Film Festival, and appreciated very much. He has spoken fondly of this film, and indicated it for our festival.  We organise the CURTA CINEMA – Rio de Janeiro Int’l Short Film Festival. The 9th edition will take place from November 18th through 28th, 1999…Best regards, Ailton Franco Jr.Festival Director.” 

Minä luulin tätä ensin vitsiksi. Niitä kun tulee bittipostista ihan huttunaan nykysellään. Sitten vasen pakara kuitenkin sanoi, että tarkista nyt kumminkin ja niin minä sitten soitin Haarasen Jukelle, jolta olin viestin saanut. Juke vannoi käsi raamatulla, jotta totta siinä on joka sana, jos kerran Brasilia on vielä olemassa.

No, mitä tehhään? Minä olin reissussa ja Juke ja kopiot Torniossa ja sillein. Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, jotta Juke tuo matskut minulle, kun olen Oulussa ja minä pistän ne sitten kohti Rio de Janeiroa. Mielessä kävi sekin vaihtoehto, että jos veisi itse. Kuulemma Brasilian tullilaitos on joskus pikkuisen tahmea, kertoivat bittipostin lähettäjätkin. Ehdottivat, että laittaisimme VHS-kopion diplomaattipostina. Niitä laukkuja kun ei avata tullissa. Päädyin kuitenkin DHL Worldwideen. Se on pelannut ennenkin, niin miksi ei nyt.

Palasin viikonlopuksi kotiin ja etsin netistä DHL:n yhteystiedot. Ne löytyivät nopeasti ja kohta huomasin kysyväni puhelimessa, että ”snaakkar ni finska?”. Lupasivat snaakata. Puhelu kytkeytyi Tukholmaan, koska viikonloppuisin meikäläinen terminaali ei ole on-line. Ystävällinen naisääni kyseli mistä paketti lähtee ja kun kerroin, hän ehdotti sen lähettämistä ensin HKI-Vantaan lentoasemalle suoraan DHL:n kyytiin. Paketoin siis tuon halutun kaksiminuuttisen huolellisesti, kirjoitin pro forma -laskun ja kuljetus-, tullaus- ja huolintaohjeen paketin sisään. Päälle kirjoitin DHL:n osoitteen ja kiikutin koko roskan Savonlinnan lentokentälle Finnairin Cargoon sunnuntai-iltana 26.9.99, toivotin rainalleni hyvää matkaa ja suutelin pakettia hyvästiksi vielä kerran. Vasen pakara värähteli aamulla taas siihen malliin, että oli tartuttava luuriin ja soitin kuriirille. Pakettia ei oltu toimitettu vielä puoleen päivään kuriirille. DHL lupasi etsiä paketin käsiinsä. Se löytyi ja he kertoivat, että kaikki on OK ja paketti Brasiliassa ehkä jo perjantaina tai viimeistään seuraavan viikon maanantaina. Koitin viestittää, että sillä olisi jonkin verran kiirekin. Kuriiri ymmärsi asian, koska ovat ikään kuin sellaisella toimialalla, joka nimenomaan hoittaa kiireellisiä kuljetuksia. Huokaisin syvään, ristin käteni ja rukoilin, että ehdi nyt sitten sinne Brasiliaan.

Ilokseni huomasin illalla, että elokuvani on jättänyt Suomen 27.9.99 klo 18.38, tämän kaiken voi lukea suoraan kotona osoitteesta www.dhl.fi , kun kirjoitti tavaran jäljityslaatikkoon rahtikirjan numeron 4480510812. Ihmeellistä tämä Internetti. Virekoski voi lukea putkeltaan kotonaan missä Virekosken lähetys menee maailmalla. Jukra, tässä on Netti parhaimmillaan, saa seurata oman lähetyksen vaiheita… ja kokea sen jämähtämisen johonkin pisteeseen, jos oikein huonosti käy. Tiesin, että lähetykseni on maailman parhaimmissa käsissä ja kuriiri tekee kaiken voitavansa sen ajoissa perille saattamiseksi. Voin siis nukkua yöni siinä mielessä aivan rauhallisesti. Seuraavana päivänä kävin taas katsomassa missä mennään. Näkyi jatkaneen matkaa jo Euroopan ulkopuolelle. Kaikki ajat annetaan minuutin tarkkuudella, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä, kukahan niitä on siellä keksimässä. Laitetaan tähän Virekoskelle vaikka 18.39, se kuulostaa hyvältä, siltä nuo minuutin tarkkuudella ilmoitetut ajat ainakin ensihätään tuntuivat. Sitten annoin asian lentää omilla siivillään ja unohdin koko jutun muutamaksi ajaksi, kunnes 29.9.99 avasin jälleen ikkunan pakettini salattuun maailmaan. Mitä ihmettä? Se on jo Rio de Janeirossa! Nyt jo! Käsittämätöntä mitä DHL pystyy tekemään. Sitten ilmestyikin putkelle teksti: ”Vastaanottaja kieltäytyy ottamasta vastaan lähetystä.” Siitä alkoi aikamoinen rumba. Voitte itse seurata asian vaiheita kirjoittamalla rahtikirjani numeron jäljitysikkunaan dhl:n sivuilla. Syy miksi lähetys jämähti oli se, että kaikista ohjeista huolimatta tulli vaati tullimaksua paketista, jonka arvo oli 10USD. Pakettiin oli vielä kirjoitettu, että ”ei kaupallista arvoa, vain faestivaalikäyttöön”. Ei auttanut. Lukuisia viestejä lähetettiin ja vastaanotettiin, kunnes kävi ilmi, että tullimiehet haluavat 13 taalan maksun. Ilmoitimme, että lisätkää huolintalaskuun, kuten oli sovittu jo aiemmin. Ei käynyt. Sitten viesti lähetettiin viimeisen kerran DHL:n toimesta jollekin isommalle pösölle ja kohta putkelta voi taas lukea, että lähetys kuriirin kyydissä ja kohta sen jälkeen, että lähetys luovutettu 8.10.99 klo 18.38 ja sen on kuitannut Romulo Freit, jeeee!

Missä olisimmekaan ilman tätä siunattua tietotekniikkaa. Välillä kyllä punnitsimme sitäkin vaihtoehtoa, että viemme henkilökohtaisesti sen 13 taalaa sen tullimiehen käteen, mutta pidättäydyimme vielä. Ehkä teemme sen, jos varsinainen 35mm kakku on laitettava samaan paikkaan. Ehtineekö vain enää. Kaiken kaikkiaan siitä, kun saimme iloisen kutsun 14.9.99 siihen kun VHS-kopio oli luovutettu festivaalitoimistoon oli kulunut kaikkiaan 25 päivää. DHL hoiti paketin vajaassa kolmessa vuorokaudessa Helsingistä Riioon, se on huikeata kyytiä, mutta mihin hukkui nuo loput 22 päivää? Ilmeisesti ihmisen evoluutiossa ei ole tapahtunut sitä samaa kehitystä, mikä on ollut nähtävissä näissä sähköisissä viestimissä ja logistiikkapalveluissa. Ehkäpä elokuvan nimi olikin jo enne, saapa nähdä kuinka käy. Maailma tuntuu vain pienenevän ja pienenevän. Tuntuu hauskalta ajatukselta, että jostain Riiosta kirjoitellaan jollekin Dear Sir/Madam Virekoskelle jonnekin Punkaharjulle, mikä jottei. Tämä on sitä demokratiaa, jota toivon Internetin tuovan kaikkien meidän keskuuteen. Vielä enemmän se lämmittäisi, jos ajatus toimisi lähempänäkin, eikä sillä ole niin suurta väliä onko sitä Sir vai Madam, jos homma toimii. Kun joku sanoo ”söör”, niin mielellään laittaa paketin maailmalle vaikkei se perille ehtisikään, saas nähdä mitä tämä arvonimi tällä kertaa tulee maksamaan, hui hai.

Julkaistu 1. kerran VISIO 7/99

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *