BIG BUCKS. BIG STARS. BIG PROBLEMS.

Mittee täst tulloo, ku lapskii oppii elokuvanteon mysteerin ja helepost. Varsinnii, jos se tapahtuu ihtesä Piilperkin Stevenin opstuksel, niiku gamessa eli pelis. Miun esikoinen täyttää aina hirvenmehtuun kynnyksel vuosii. Työhä tiiättä mite heleppo on ehtii lahjuksii 13 vuotijaal nuorel naisel. Mie ostasain mielellää kirjan, mut hyö ovat jo niihi immuunii, penskat nimittäi, niihi kirjoloihi. Levikset o aina tervetulleita, mut niitähä ei saa silleellä viissastasel ku yhet, jos ilikiää tinkii. No, mittee sitte. Mie olin kävelly kirjakaupan ohi jo monta kertoo, ku olin piättänä, jotta en osta kirjoo tälkertaa. En. Mänin sit kuitennii sissää. Harhailin tovin kirjojoihe maailmas kunnes ajjauvuin semmosee pilttuusee, jos ol metri kaupal kaikelaist muuta viihykettä. Piäasias kaikis pelilöissä pistettii tää pallo silijäks monnee kertaa, ja sitte joku lähtöö ehtimmää oisko jokuva jiännä henkii. (Poika halus välttämättä semmosen Tomb Raiderin, ku täytti ykstoist, kyl Työ arvootta miks). No, mie kahtelen ja kauhistelen. Monet o kuoret  kommeet, vaa o silikkoa sisäs. Kaikis tuhotaa jottai ja vimmatust. Mikkää ei oo mittää, ellei ilimas oo peräsuolenpätkii ja pompannappii.  Sit sattuu silimä pakettii, jonka kannes ol jottai tuttuu. Sinä ol pelekästää semmone kokkoontaitettavan tuolin kuva. Ei muuta. Mie aattelin, jot kuka lempo tämmöst o keksinnä. Lähemp silimäily osotti, jotta pelin nimi ol ”DIRECTOR´S CHAIR”, eli ohjoojan jakkara. Se ol pelekästää englanninkieline ja tehty sil Windows 95:l. Paketin pohjas ol suositussii; 15-17 vuotijail ja 18+ vuotijail. Sillo mie arvelin, jot täähä vaikuttaa visult. Mie ostin, ku hintakkii ol kohallaa. Arvelin , jot eiköhän täl jottai käyttöö oo vaikkei tyttö innostuskaa. Ol vähä omakii lehmä ojas, ku miehän oun jo 18+ vuotijas. No, mie pakkasin paketin juhla paperii ja toimitin sitten h-hetkel asianommaisel päivän sankaril. Kelepas. Kelepas hyvinnii. Ei puhuttu Leviksist mittää, senku vaa pelattii.
                      Pel o heleppo. Tai ainenii se tuntuu aluks semmoselt, ku se ei anna amatöörin ottoo ku MASTER SHOTtia. Mut sitä enne pittää tehhä käskirjotus. Siinä o apulaisena kaks kaverii ESITUOTANNON osastol. Heijä kans homma sujjuu ihan näppäräst ja välil käyp semmone tummahipijäine tyttö kehumas mite hyvin meil männöö. Että olla BUDJETIS ja AIKATAULUS.  Oikeestaa kaik alakaa siitä ku se Piilperkki tullo ruutuu ja kertoo mittee pittää tehhä ja Hollyvoodissa ei ou kovinkaa moni onnistunna piäsemää petkuttamalla jymymenestykseen, vuoan se vuatii kovvoo työtä. Kaik alakaa tietenni laittamal se ensmäine ROMPPU niist kolomest koneesee. Se kyssyyp het kohta uuven ohjoojan nime. Siihe voip sitte kirjottoo mittee haluvaa. Lapset laitto omasa. Sit ku mie pääsin salloo pelloomaa nii mie laiton siihe kohtaa; YUHIRA VIRESAWA. Sillo rätkähti ruutuu justiisa VARIETY, jonka etusivul kerrottii tulevast Piilpergin elokuvast, jonka ohjoop Yuhira Viresawa. Voi ku se tuntu maireelt.  Elikkä ensin piti suunnitella KÄSKIRJOTUS, ennen ei piäse alakuun. Eikös se ala meilla Suomeskii olemaa jo sammaa viisii. Sit lähetää kuvvauksii. Se Piilperkin kuvvooja tulloo hetkeks kertommaa mittee semmone kuvvoomine o ja luppoo tehhä parhaasa meijännii ettee. Sit pyörähtääkii ettee PANAVISIONIN luuppi. Sitte KLAFFI ja kellon kilinä ja iän joka huutaa, jotta pittää olla hissuksee ku kuvataan. No, sie ruppeet ottamaa ensmäist ottoo, nii eikö tule PUVUSTAJA tai KAMPAAJA sanomaa, että SORRY. Hää o vähä myöhäs, männöö kolome varttii enneku saahaa tukat kuntoo. Siinä sit ohjoojan on tehtävä valintasa. Kammataanko vai ei? Sit sie otat toista kohtaust, jossa LAVASTAJA tulloo ilimottammaa, jotta näyttämöl o väärän väriset verhot. Hää halluu vaihtaa ne ennen kuvvauksii. Voi pentele, tämmöstkö tää elokuvantekemine on? No, mie saan päättää mittee tehhää. Sit ku kaik o kuvattu nii VILIMI viiään LABORATORIOON kehitettäväks. Sitten se LEIKATAAN semmoses LEIKKAUSPÖYVÄS ihan niiku 35:n leikattaa. Ens vähän kahellaa. Sit tehhää merkit ja eikun sakset sujahtaa ja klippi on irti. Niitä sitten kerräillään ja se tummahipiäine ilimottaa, että eka päivä on männä osapuillee budjetin mukasest. Ja jos tulloo onkelmii,nii häntä saap kuhtuu semmosel henkilöhakulaitteel. Mie kuhun yhtennää, on nii mukavan olone apuri. Eikä tässä kaik. Sitten pittää tehhä IÄNI. Männää mikssaamoon ja laitellaan ÄÄNET ja TEHOSTEET paikalleen. Aina ku männöö persiillee, nii se budjetti ja aikataulu tulloo essiin ja sit se tumma tulloo sosottelemaa. Tää o vissii toisel taval tääl Suomes. No sitte ku kaik o tehty nii tehhää LOPPUTEKSTIT ja arvatkee mitä? Vilimi pittää markkinoijja. Männääkii osastol, jossa tehhää vilimille kaikelaist markkinointi temppuu. JULISTE ja mitä kaikkee. Sit varataa ensi-ilta teatteri ja kahotaa TEKELE. Sillä semmoseks sitä voip kuhtuu ens kerral. Verhot aukeep ja taas lukkee, jot Yuhira Viresawan elokuva alakaa. Voi, juukel sentää! Kasik taputtaat vaik ois mite kehno kyhhäilmä, sit tulloo Piilperkki ja kehhuu tekelettä ja kehottaa yrittämmää viel uuvellee. Hää luppaa jot vaikeusastetta piisoo. Enne kun on kolomas romppu konnees, nii mie sanon, jotta Työ osootte elokuvantekemisen taijon niiku vettä vaa.
                      Pelis on neljä astetta. Ensmäine o alottelevil ohjuksil. Toine on jo kokeneemmil. Sit tulloo kolomas aste. Siinä piäsöö käsiks isoihin rahoihin, saap käyttöön ERIKOISEFEKTIT ja STUNTIT ja näihe lisäks vielä BIG HEADACHES. No, miul o Purana 800:ii teemukin vieres koko rypäle. Sit ku o kaiken kokena ja kyntesä näyttänä, nii piäsöö ”A” listalle.  Sillo sie saat näyttelijöihe IMPROVISAATIOT ja rajottamattomat STUNTIT ja EFEKTIT käyttöös… so make the right choices or blow it big time!
Sit siul o käytös ammattisanasto ja kaikkee muuta tekemissee liittyvee. Ja mikä parasta paketissa kerrotaan, jotta Sie saat pistee vilimis Internettiin esil. Tai sen voip lähettee Piilperkin Weppi osotteesee. Tai sitte, mikä mukavinta; yks voip tehhä käsiksen, toinen kuvata, kolomas leikata, neljäs tehhä iänet jne. Sit kahotaa yhes mittee tul tehtyy. Eikös se vilimin teko ookkii semmosta YHTEISTYÖTÄ, jota miejänii tulis osata tiälläi päi rapakkoo, jospa myö sitte suatas jottai muutai lopputulokseks ku ehonalast.
Ei männä pitkää ku miun piti hakkee ihellein oma paketti. Mie sanosin, jot täs o multimedia parraimmillaa, eikä tule aika pitkäks. Meijännii juniojori tek ensmäise elokuvasa  muutamas tunnis, ku sai siskoltaa vuoron. Sit hää kuhtu meijät kahtommaa. Ja mie sanon jot meil ol lystii. Myö naurettii Ievan kans veit silimissä. Ol poika tehnä semmosen tarinan, jot hitto. En muista millo oisin Tölviisiota kahtoissa nauranna niin makkeesti. Mänkee ja ostakkee ihellenne ja pesuveelleenne jouluhauskoo. Mie takkaan jottei mää raha hukkaa. Ei muuta ku koko suku Ohjoojan Tuolii ja sitte nettii näytille. Naatitaa ja naaretaa yhes!
Vaa, jos homma ei jostai syystä ruppe sujumaa, nii jo muutuut VARIETYn otsikot. Kohta lukkoop, jotta ”YUHIRA VIRESAWAN  vilimi TALLOUVELLISISSA VAIKEUKSIS”. Sillo tuntuu taas pareemmalt olla vaa joku tuntematon Virekoski Punkaharjult.  Oikein Haaskoo Jouluu Teil Kaikil!  T. Yuhira Viresawa.
 PS. Sen pelin nimi on Stevan Spielberg´s ”DIRECTOR´S CHAIR” The Game.
         
Julkaistu 1. kerran VISIO 8/1997

torstai 2. lokakuuta 1997

NOU HÄTÄ – KEITÄMMÄ POTUT

Nou Hätä, sano HAARASEN JUKE. Mie näät yhytin Juken Tornios, hää ku o maisterina siel ja miekii olin sopivast saarnamatkal samas paikas, nii attelin käyttee tillaisuutta hyväks ja kyssyy Jukelt neuvvoo. Miun ku tekköö nii miel aina sillo tällö kirjotella, välil niikii kovast, jotta kaik muu unohtuup, jopa koirii ruokkimine, mut onneks ne ruojat ei ou miul mukana Tornios.  No, mite tää Haaras-Jukkeen liittyy? Silleest viisii, jotta miut ku aina majotettaa semmosee vierashuoneesee, jos o oikein mukava asustella, nii siel juohtuu joskus iltasin mielee semmonennii ajatus, jotta jospa vaihteeks pysys kämpillä ja vaikka kirjottas jottai. Miul o vaa sellane paha tapa, jotta jos mie jottai alan kirjottelemmaa, nii mie hyvin mieluusti eli ahnaasti halluuun tutustuu aiheeseen kaikin puolin, vaikka noppeemmi piäsis sammaa lopputuloksee näköjään keksimälläi. No, mie oun sen verran vanhanaikane. Ohan miul tietennii kirjastokorttikii Tornion kaupunkinkirjastoo, mut se ei ou aina auki just sillo ko mie saan sytyn piälle. Tämän tautta mie oun nykyjään taas alakana pitämää mukana kannettavvaa tiionkonetta. Tää nykyne ku o 5 killoo kevyenpi ku eteltäjäsä, joka ol korkeentaa raahattava, vaikka myivät sen sillo miul kannettavana. Mikäpä on käskirjottajal paremp kaver, ku tää NETTI. Sieltähä löytyy kaikenlaist virikettä, niiku varmaan tiiättä. En ala nyt kaikkii uutisryhmii täs käymää läpi, kul ol tarkotus kertoo yhest toisest tappauksest. Nii, siinä sitten kävi, jotta mie sain tään Haaras-Juken hihast kii ja mie kerroi, jotta mie oun jo jonkun kerran koettana vierashuoneest verkkoon, mut aina joku tiionkone ilimottaa, jotta pittää yrittee uuvellee. Nii tähän Juke tuumas,  jotta NOU HÄTÄ. Hää lupas tulla apuu, on nimittäi sen verran joviaali lehtor jot hitto! Myö sovittii, jot koitettaa illalla sitte ku keretää. Juke vaa varottel, jotta hää ku o MÄKKI miehii, nii tää PC puol o vähän ouvompi, mut yritettää. Niihä myö sit illal koitettii. Juke tul melekosen johtonipun kans ja hää kytki niitä ristii rastii ja myö koitettii syntyykö se yhteys ulokomualimaa vai ei. Ei syntynnä. Juke tuumas vaa, jotta NOU HÄTÄ. Rauhottel seleväst minnuu. Mie nimittäi pyörin leipäveihen kans siihen mallii, jotta jos ei ruppee yhteys syntymmää nii annetaa johtoloil kyytii. Viel yritettii, mut yhtä laihal tuloksel. Mie oisin jo luovuttanna, mut Juke hää o sitkee maister. Hää sano tulevasa uuvellee. Niihä myö sovittii, jotta yritettää seuraavana iltana paremmal onnel. Juke sano ottavasa sen oman MÄKKIsä mukkaa, niiku varmistammaa yhteyven syntymistä. Ilta tul jommosennii joutui. Mie pallailin koulult Tipulaa, eli vierashuoneel, nii jo yhytti Juke miut ja kysel, joko aletaa. Mie ilimotin,  jotta miten vuan, vaikka het. Niihä myö mäntii kämpil ja Juke purki rekvisiitan pöyväl. Siin ol johtoo jos jonnii laista ja se MÄKKI. Mäkkii ei tarvinna ku yhen johon. Siinä kaik. Juke ol hyvin hienotunteine, eikä hää halunna pahottoo minun mieltäin, ku miul ol viel meleko tuore tiionkone olevinnaa. Hää vaa sano, jotta täs näät  MÄKIN ja PC:n vilosofian. Se tul kyllä seleväks ku kahto sitä roju miäree mikä ol kiinni PC:ssä. Mie nieleksin karvaan kalkin. Oisko sittennii pitänä hankkii MÄKKI, nii mie arsinoin mielessäin. Juke arvel jotta hääpä testoo yhteyven omal konneellaa ensin, nii katotaa sitte miten sen miun konnee laita oikei o. Siihen mie en osanna antoo mittää muuta osviittoo, ku jot mie pistän sil aikaa vähä iltasta pöytää. Juke sano vaa, jotta NOU HÄTÄ. Mie sanoi,  jotta jos mie kumminnii laitan. Ja niihä mie laitoin. Jokkaine tekköö sitä mitä parraite ossoo, näin sano kerran miul yks asiakas ku mie kaavoin kahvii. No, mie viipaloin ruskeest vuokaleiväst sopivan kokosii viipaleita. Arvelin jotta jos paahtas, ku ikkunalauvalla on semmone kone, jonka miekii hallihen. Leivät sissää. Vipu alas. Säätö 5-6. Keskipaahto. Kohta pomppoovat itellään ylös. Juke hää alako arvella, jotta mikä piru siinä o ku ei mäkkikää lähe sytkyttämmää tiion valtateil. Se tuntu miust hyvält, ei muuten mutta rupes pienenemmää erot MÄKIN ja PC:n välil. Mie laitoin kupit pöytää ja kaavoin sitte kahvii, senhä mie sanoi ossoovan. Juke eppäil jo vahvast jottai olevan vialla ku ei piäse läpi verkkoloihe. Sano soittavasa jonnekkii. Tietennii jollekkii korkeel Herral joka tietää. Mie vähän toppuuttelin, jotta elä veikkonen näin virka-ajan ulukopuolel. Eihän tämä ou nii tärkeetä. Lähetää vaikka Kerholle. Kulluuha se aika sielläi. Mut Juke o siitä hyvä, jotta ei anna helepolla periks, jos o jottai luvanna. Minnuu hirvitti. Hää näppäil tottuneest jonnii pikavalinnan ja jo kohta synty kontakti jonnekkii. Maijot ja sokerit ol jo pöyväs. Mie viittilöin, jot mitä hää ottaa. Juke nyökyttel jotta mustana ja par sokerii. Miekii pistin virrat piälle ommaa konneesee ja kahtelin ruutuu, miust se on nii soma ku siihe tulloo niitä kuvakkeita ja se pittää semmosen ilosen iänen het alakajaisiks, että yhtenää tekköö miel kirjottammaa. Juke tuntuu kyselevän kaikenlaista verkkoloista ja luokista ja sitten tuntuu selevittävän, jotta nyt myö ollaan vierashuoneel, jossa on vieraileva katekeetta Virekoski, joka halluis piästä maalimalle verkkoloita pitkin. Sit hää kohottaa par kertoo kysyvästi kulumakarvojaa, nimittäi tää Juke  ja ruppee hymmyilemmää sillei Jukemaisest. Hää lopettaa, sannoo OK. Pienen tovin Juke pittää minnuu piinas ennenku ruppeep naurammaa. Mie kysymää, jotta mikä täs o nii hauskoo. Juke saap naurultaa sanottuu, jotta talos o passiivine verkko. Sillo tapahtuu hirveitä. Palokello hää alakaa soimaa ulokokäytäväs. Tul o irti! Pentele, piästää vielä lehtee! Mut missä pallaa? Koko talo täräjää ku kaik kellot huutaat yhtee iänee. Penteleelline melu. Sitte kuuluup jo sireenien ulina. Paloautot. Tulloo tänne? Helekatti. Sitte Juke hoksovaa. Leivät! Leikkasit liian paksuja siivuloita! Hirvee savu o nussuna kattoo. Mie sorkkimaa paahinkonetta. Saan leivät silippuna ulos. Kellot senku soi. Juke soittamaa asemal, jotta Virekoski se vaan leipiä paahtaa. Palosotilaat ovella. Kellot huutaa! Immeisä alakaa juosta ikkunan takana. Mie tiiän mitä hyö aatteloot. Katekeetta se ei ou älynnä panna liestuuletinta piälle ku o ruvenna salatupakille. Se lukkoop kaikkii naamas. Juke selittää kyl kaikil, jot se ol paahin. Voi helekatti tätä sotkuu.  Kellot senku huutaat! Ovia avataan. Palomiehet juoksoop ympär talloo. Ei hiljene kellot. Ikkunat auki. Ovet auki. Sit tulloo hiljasuus. Mie tuuman jot mitähä täst seurovaa. Juke sannoo vaa, jot NOU HÄTÄ. Mie kysyn arast, jotta vieläkö sitä uskaltaa kokkeilla tuota verkkohommo. Se o kuulemma turhoo työtä. On niät se passiivine verkko. Mie arvelen iänee, jotta ei se nyt nii hirvee passiivine voi olla, jos mie kerra mie paahan leipää ja palokunta tulloo kahtommaa.  Juke valaisee miul: ” Tässä talossa on kyllä verkko, mutta se on ns.passiivinen, sillä sitä ei ole kytketty mihinkään, mutta lähiaikoina siitä saattaa tulla aktiivinen”. Nyt miekii ymmärrän. Passiivinen verkko ja aktiivine palokunta, se pittää katekeetan virkeenä. Mie en ennee tohi kyssyy, jotta milloha se tulloo aktiiviseks se verkko, mutta Juken ilimeestä voip piätellä jotta palokunta ois syytä suaha pysymää passiivisena. Juke huomovaa, jotta minnuu nahnistaa, ei niinkä se, jotta ei piästynä nettii, vuan se kun seuraavan kerran soip Tornios palosireenit, nii kaik sanoovat, jotta Virekoski se o taas NETIS. Vaa Jukepa se lohutti minnuu. Hää sano,  jotta NOU HÄTÄ – KEITÄMMÄ POTUT. 
Julkaistu 1. kerran VISIO 7/97

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *