NOU HÄTÄ – KEITÄMMÄ POTUT

Nou Hätä, sano HAARASEN JUKE. Mie näät yhytin Juken Tornios, hää ku o maisterina siel ja miekii olin sopivast saarnamatkal samas paikas, nii attelin käyttee tillaisuutta hyväks ja kyssyy Jukelt neuvvoo. Miun ku tekköö nii miel aina sillo tällö kirjotella, välil niikii kovast, jotta kaik muu unohtuup, jopa koirii ruokkimine, mut onneks ne ruojat ei ou miul mukana Tornios.  No, mite tää Haaras-Jukkeen liittyy? Silleest viisii, jotta miut ku aina majotettaa semmosee vierashuoneesee, jos o oikein mukava asustella, nii siel juohtuu joskus iltasin mielee semmonennii ajatus, jotta jospa vaihteeks pysys kämpillä ja vaikka kirjottas jottai. Miul o vaa sellane paha tapa, jotta jos mie jottai alan kirjottelemmaa, nii mie hyvin mieluusti eli ahnaasti halluuun tutustuu aiheeseen kaikin puolin, vaikka noppeemmi piäsis sammaa lopputuloksee näköjään keksimälläi. No, mie oun sen verran vanhanaikane. Ohan miul tietennii kirjastokorttikii Tornion kaupunkinkirjastoo, mut se ei ou aina auki just sillo ko mie saan sytyn piälle. Tämän tautta mie oun nykyjään taas alakana pitämää mukana kannettavvaa tiionkonetta. Tää nykyne ku o 5 killoo kevyenpi ku eteltäjäsä, joka ol korkeentaa raahattava, vaikka myivät sen sillo miul kannettavana. Mikäpä on käskirjottajal paremp kaver, ku tää NETTI. Sieltähä löytyy kaikenlaist virikettä, niiku varmaan tiiättä. En ala nyt kaikkii uutisryhmii täs käymää läpi, kul ol tarkotus kertoo yhest toisest tappauksest. Nii, siinä sitten kävi, jotta mie sain tään Haaras-Juken hihast kii ja mie kerroi, jotta mie oun jo jonkun kerran koettana vierashuoneest verkkoon, mut aina joku tiionkone ilimottaa, jotta pittää yrittee uuvellee. Nii tähän Juke tuumas,  jotta NOU HÄTÄ. Hää lupas tulla apuu, on nimittäi sen verran joviaali lehtor jot hitto! Myö sovittii, jot koitettaa illalla sitte ku keretää. Juke vaa varottel, jotta hää ku o MÄKKI miehii, nii tää PC puol o vähän ouvompi, mut yritettää. Niihä myö sit illal koitettii. Juke tul melekosen johtonipun kans ja hää kytki niitä ristii rastii ja myö koitettii syntyykö se yhteys ulokomualimaa vai ei. Ei syntynnä. Juke tuumas vaa, jotta NOU HÄTÄ. Rauhottel seleväst minnuu. Mie nimittäi pyörin leipäveihen kans siihen mallii, jotta jos ei ruppee yhteys syntymmää nii annetaa johtoloil kyytii. Viel yritettii, mut yhtä laihal tuloksel. Mie oisin jo luovuttanna, mut Juke hää o sitkee maister. Hää sano tulevasa uuvellee. Niihä myö sovittii, jotta yritettää seuraavana iltana paremmal onnel. Juke sano ottavasa sen oman MÄKKIsä mukkaa, niiku varmistammaa yhteyven syntymistä. Ilta tul jommosennii joutui. Mie pallailin koulult Tipulaa, eli vierashuoneel, nii jo yhytti Juke miut ja kysel, joko aletaa. Mie ilimotin,  jotta miten vuan, vaikka het. Niihä myö mäntii kämpil ja Juke purki rekvisiitan pöyväl. Siin ol johtoo jos jonnii laista ja se MÄKKI. Mäkkii ei tarvinna ku yhen johon. Siinä kaik. Juke ol hyvin hienotunteine, eikä hää halunna pahottoo minun mieltäin, ku miul ol viel meleko tuore tiionkone olevinnaa. Hää vaa sano, jotta täs näät  MÄKIN ja PC:n vilosofian. Se tul kyllä seleväks ku kahto sitä roju miäree mikä ol kiinni PC:ssä. Mie nieleksin karvaan kalkin. Oisko sittennii pitänä hankkii MÄKKI, nii mie arsinoin mielessäin. Juke arvel jotta hääpä testoo yhteyven omal konneellaa ensin, nii katotaa sitte miten sen miun konnee laita oikei o. Siihen mie en osanna antoo mittää muuta osviittoo, ku jot mie pistän sil aikaa vähä iltasta pöytää. Juke sano vaa, jotta NOU HÄTÄ. Mie sanoi,  jotta jos mie kumminnii laitan. Ja niihä mie laitoin. Jokkaine tekköö sitä mitä parraite ossoo, näin sano kerran miul yks asiakas ku mie kaavoin kahvii. No, mie viipaloin ruskeest vuokaleiväst sopivan kokosii viipaleita. Arvelin jotta jos paahtas, ku ikkunalauvalla on semmone kone, jonka miekii hallihen. Leivät sissää. Vipu alas. Säätö 5-6. Keskipaahto. Kohta pomppoovat itellään ylös. Juke hää alako arvella, jotta mikä piru siinä o ku ei mäkkikää lähe sytkyttämmää tiion valtateil. Se tuntu miust hyvält, ei muuten mutta rupes pienenemmää erot MÄKIN ja PC:n välil. Mie laitoin kupit pöytää ja kaavoin sitte kahvii, senhä mie sanoi ossoovan. Juke eppäil jo vahvast jottai olevan vialla ku ei piäse läpi verkkoloihe. Sano soittavasa jonnekkii. Tietennii jollekkii korkeel Herral joka tietää. Mie vähän toppuuttelin, jotta elä veikkonen näin virka-ajan ulukopuolel. Eihän tämä ou nii tärkeetä. Lähetää vaikka Kerholle. Kulluuha se aika sielläi. Mut Juke o siitä hyvä, jotta ei anna helepolla periks, jos o jottai luvanna. Minnuu hirvitti. Hää näppäil tottuneest jonnii pikavalinnan ja jo kohta synty kontakti jonnekkii. Maijot ja sokerit ol jo pöyväs. Mie viittilöin, jot mitä hää ottaa. Juke nyökyttel jotta mustana ja par sokerii. Miekii pistin virrat piälle ommaa konneesee ja kahtelin ruutuu, miust se on nii soma ku siihe tulloo niitä kuvakkeita ja se pittää semmosen ilosen iänen het alakajaisiks, että yhtenää tekköö miel kirjottammaa. Juke tuntuu kyselevän kaikenlaista verkkoloista ja luokista ja sitten tuntuu selevittävän, jotta nyt myö ollaan vierashuoneel, jossa on vieraileva katekeetta Virekoski, joka halluis piästä maalimalle verkkoloita pitkin. Sit hää kohottaa par kertoo kysyvästi kulumakarvojaa, nimittäi tää Juke  ja ruppee hymmyilemmää sillei Jukemaisest. Hää lopettaa, sannoo OK. Pienen tovin Juke pittää minnuu piinas ennenku ruppeep naurammaa. Mie kysymää, jotta mikä täs o nii hauskoo. Juke saap naurultaa sanottuu, jotta talos o passiivine verkko. Sillo tapahtuu hirveitä. Palokello hää alakaa soimaa ulokokäytäväs. Tul o irti! Pentele, piästää vielä lehtee! Mut missä pallaa? Koko talo täräjää ku kaik kellot huutaat yhtee iänee. Penteleelline melu. Sitte kuuluup jo sireenien ulina. Paloautot. Tulloo tänne? Helekatti. Sitte Juke hoksovaa. Leivät! Leikkasit liian paksuja siivuloita! Hirvee savu o nussuna kattoo. Mie sorkkimaa paahinkonetta. Saan leivät silippuna ulos. Kellot senku soi. Juke soittamaa asemal, jotta Virekoski se vaan leipiä paahtaa. Palosotilaat ovella. Kellot huutaa! Immeisä alakaa juosta ikkunan takana. Mie tiiän mitä hyö aatteloot. Katekeetta se ei ou älynnä panna liestuuletinta piälle ku o ruvenna salatupakille. Se lukkoop kaikkii naamas. Juke selittää kyl kaikil, jot se ol paahin. Voi helekatti tätä sotkuu.  Kellot senku huutaat! Ovia avataan. Palomiehet juoksoop ympär talloo. Ei hiljene kellot. Ikkunat auki. Ovet auki. Sit tulloo hiljasuus. Mie tuuman jot mitähä täst seurovaa. Juke sannoo vaa, jot NOU HÄTÄ. Mie kysyn arast, jotta vieläkö sitä uskaltaa kokkeilla tuota verkkohommo. Se o kuulemma turhoo työtä. On niät se passiivine verkko. Mie arvelen iänee, jotta ei se nyt nii hirvee passiivine voi olla, jos mie kerra mie paahan leipää ja palokunta tulloo kahtommaa.  Juke valaisee miul: ” Tässä talossa on kyllä verkko, mutta se on ns.passiivinen, sillä sitä ei ole kytketty mihinkään, mutta lähiaikoina siitä saattaa tulla aktiivinen”. Nyt miekii ymmärrän. Passiivinen verkko ja aktiivine palokunta, se pittää katekeetan virkeenä. Mie en ennee tohi kyssyy, jotta milloha se tulloo aktiiviseks se verkko, mutta Juken ilimeestä voip piätellä jotta palokunta ois syytä suaha pysymää passiivisena. Juke huomovaa, jotta minnuu nahnistaa, ei niinkä se, jotta ei piästynä nettii, vuan se kun seuraavan kerran soip Tornios palosireenit, nii kaik sanoovat, jotta Virekoski se o taas NETIS. Vaa Jukepa se lohutti minnuu. Hää sano,  jotta NOU HÄTÄ – KEITÄMMÄ POTUT. 
Julkaistu 1. kerran VISIO 7/97

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *