PIRTSAKKA BERNICE JA AMERIIKAN ROHVESTORIT

Voe jukemauta sentää, ku mie äkkäsin Aatoksen Avviisista kirjotelman, semmosen joka ol julukastu meijän selän takana Valloissa. Sit ol kiännetty tää valitusvirs meijän murteel ja pantu lehtee, mikä ol tietennii iliman muuta visu teko. Täs kyhhäilmässä muudan ameriikan rohvestor, nimmee en nyt tähä hättää muista, ku niitä vilisöö nykyjään ylt ympäriisä, nii tää rohvestor siis valittel meijän mukuloihe suamattommuutta ja sitä ku hyö miäreet ihe millo tulloot ja männööt. Mie oon aena kuvitelluna, jotta ”ameriikas johna tavaraa o enemmä ku tarvitahan”, o totuttu siihe jotta immeiset tulloot ja männööt niiku tahtoot. Eikös se ou semmone vappauven merkki, se emmonen mäneminen ja tuleminen. Suamattommuuvesta voen olla jo aenennii kahta mieltä. Kuulemma kilipailla pitäs ja kilvoitella, niiku Uuvessa Testamentissa hoputettaa ylen aikoo. Kurssityöt eli -askareet ei valamistu ensinkää tai jos valamistuut nii millo sattuu, valittel tää ameriikan rohvestor. Hää ol kuulemma kuhuttu Rapakon takkoo vasiten pitämää jottai luventoo Helssinkii. Ol kustannettu kaek liput ja piletit kalliil rahal, jotta herran o hyvä tulla. Ei olluna siitä huolimatta pysynä väki kurssil. Jotta liekkö siinä sittenkää taikoo, jotta sitä suuremp Kuru, mitä kauempoo kuskataa paikal. Mää tiiä. Semmosii myö mehtäsuomalaiset kuitennii ollaa. Kumarrellaa viel kuvvii. Sen pittää olla varsinaisen viisas mies, jos kerran tulloo oikei Ameriikast asti. Vuan kukapa o käänä testoomassa. Mie luulen, jotta halavemmaks tulis monta kertoo panna jonniilaine urkkija konneesee turistiluokan lipul. Hää kävis sitte vähä kahtomas onko ukost eli henkilöst mihinkää. Kuhuttas sitte heitä soittamaa CD-levylöitä rammaril ja puhumaa tajunnan luajentumisest, niiku mie ymmärsin vastineest, joka ol luettavis jäläkikättee saman Aatoksen lehest.

Miekii oun jo viiettä vuotta kierrellynä kaikenlaisis Taitteen ja Viestinnän Laitoksis vierailevana katekeettana ja ounpa sillo tällö törmännä ulukomuan eläviinnii. Varsin o männä myötäkarvaan kaik asjat, eikä ou oppilaatkaa juossu karkuun. Yks parraimmist löyvöist o Hopkinsin John, hää veivoop sanat sekasi ameriikan murteel, mut kyl Hää paremminnii o ihan täysverine kosmopolliitti, eli semmone mualiman kansalaine. Hää se hyppevää opettamas ympär Eurooppoo piäasiassa kai niitä Nettihommia. Aritsoonast Hää o lähtösi ja o nähnä ameriikan meininkii ihan tarpeeks. Myö tehtii lähempöö tuttavuutta Johnin kans viime toukokuun seihtemäs päivä Tornios. Vaiheltii vissiittikortit ja vertailtii mualiman kansalaisina kaiken muun lisäks näitä oppilaitoksii ja taijettii joku sana vaihtoo oppilaistakkii. John se vuan ol sitä mieltä, jotta Tornio lienöö parraiten varustettu Taitteen ja Viestinnän Laitos koko Universumis. Mie vähän eppäilin, jotta tuskimpa sentää. Vaa John se tuumail, että eppäillä soppii, ain soppii eppäillä, vuan nii se on. Hää o vähän kierrelly ja kahellu. Nii sano, jotta jos Ameriikas olis tämmönen Laitos näine vehkeinee ja värkkeinee, nii oppilasmiärän pitäs olla vissii kolometuhatta vai sanoko Se, jotta kolomekymmentä tuhatta, mie ku oon meleko köpsä lukuloissa, vuan hirveeltä tuntu kuitennii. Sit Hää tuumas, jotta jokkaine opiskelija varmaa maksas melekosta lukukausmaksuu. Sekkii summa ol nii suur, jotta mie en ennee ymmärtännä. Voe tokkiisa, ja meitä o vuan kolome sattoo. Silentsium. Sitä  Se John vähä kummastel, ku meillä ollaa nii vähäpuhheisii. Istutaa vaa karvahatut silimil ja outetaa mittee se Tietäjä sannoo. Lieneekö se sitä suomalaista ujjoutta vai viärinperin puhumisen vaikeutta. Mut ei John kyllä suamattommuuvest moittina kettää, melekeinpä päin vastoi. Ja opettaa Se John kai Helssinkissäi, eikä Hää moittina Helssinkiäkää, vaikka ohan kaikissa paikkoloissa joitai vikoja. Sitte John näätti miul Tornion kaapunkin karttoo ja kysy, jotta outko panna merkille mittee yhteistä o Torniol ja New Yorkil? Nytpä män katekeetta Virekosken huul ympyrjäiseks. Täs tulloo tuas yks esmerkki meijän suppeest ja ujost asenteest. John kehotti minnuu uuvemma kerran kahtommaa karttoo. No mie tuijottammaa, enkä keksinä millää, en sitte minkäälaist yhteyven tynkee. Vaa Johnpa ol pistänä kaapunkiloihe kartat piällekkäin ja huomanna, jotta topokrafiat o samat. Hää tuumail, jotta kaho ihe, nii huomoot, että Tornio onnii Suomen Manhattan. Voe täytinen sentää, mie aloin jo toppuutella, mut nii innostunna Hää ol kaikest näkemästää ja kokemastaa, jot hitto. Nyt o käänä jo monta kertoo, voe tokkiisa. Suomen Manhattan – kelle ois juolahtana mielee, kaikel viisii, ku pysyttäs vuan ihe peräs ja ymmärrettäs oma hyvä.

Mie oun aina uskotellu ihellein, jotta hyvät asjat tapahtuu ihellään, jos ovatten tapahtuakseen. Niin käv nyttennii. Joitai aikoloita sitten miul rimpautti Hymyvirman Ilikka. Hää se supsuttel miun korvaa pirtsakasta likasta, joka o ihastunna tähä meikälaiseen melskeeseen. Vuan meikäläine ku ei ou utelias, paremminnii tiionhalune, nii mie kyselin Ilikalta lissee. Eikä männä pitkää, ku mie löysin ihten istumasta Hotelli Seurahuoneen puarissa tään tyttölapsen kanssa. Het aluks siinä nimet vaihettii. Hää sano olevasa Bernice. Vuan elekeepä kiirehtii asijoihe etelle, top tykkänää. Se minkä takkii mie halusin perskohtasesti nähä tämän Bernicen ol hänen CV:n tekemä vaikutus. Siinä sitten rupateltiin viärinperin sanoilla englannin murteella. Ensmäise tunnin jäläkee tuntu niiku ois aina tunnettu. Semmone tuntu olovan sukulaissielu. Meillä ol yhteisii tuttujakkii. Hääkii tuntu tuntevan jo poesmänneen Kurosen Akiran. Se ku myö huomattiin, nii jo alako juttu luistoo entistä tiuhempaa. Vielä kuuvennen tunnin alakaissakkaa ei tuntuna juttu loppuvan, sillo mie älysin, jotta tää likkahan pittää suaha käämää kylil. Mie annoin Bernicelle Tirehtöör Haarasen osotteen eikä männä pitkää ku Hää sai kuhtun näättäätyvä Meijän Manhattanil. Oppilaattii tuntu olovan nii innoissaa, jotta melekein alako kavuttammaa ku tul puhuttuu koko Tytöst. Semmosii myö ollaa, pahalaiset. Nii ol pirtsakan vaikutelman tää Bernice antana ihestää opiskelijoille, jot hitto. Eikä olluna englannin murre esteenä kommunikointii. Hyvin olvat pärjännä. Ja kuha parakraafit suahaa kuntoo, nii eiköhän homma jatkune eilleennii. Bernice ollii semmone katekeetta, jot hää halus tulla meijän mukkaa Kettupäivillennii. Siellä sitte istuu torotettiin tunti sotalla ja mie koitin parhaan mukaa kiäntee ”Riekua ja Raikua”, ja mitä niitä ol. Vuan nii ol Tää Bernice mukana het touhussa, taitaa olla semmonen mualiman naine. Paljo o nähnä ja paljo o tehnä – semmostahhii, jot jos ois suana olla ies samassa satteessa, nii ois tässä ihekkii jo melekone Kuru, vuan tokkopane tähän lehelle kuhtus sittenkää. Pikisuarta kohti o lähettävä ajelemmaa. Oulussai o hyvä meininki. Vuan sillo ku mie asuin Oulus, nii töitä tehtii Helssinkii.

Jos halluutta tarkistoo outtako Kuruja, ku Teitä kuhutaa jonnekkii, nii kuussattoo kilometrii o ehoton minimi, jotta voep laskee ihtesä vallaistunneihe joukkoo. Kahtokeepa varsin!

Julkaistu 1. kerran VISIO 1/99

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *