TOENPERRÄÄ, MIKÄ MEITÄ YHISTÄÄ?

Se on nyt sitten sillä keinon, jotta vuostuhattii vaihtuup eikä maha mittää. Tiiä sitten, pitäskö tuota kahtoo etteen eli taapäin.  No, eilisen vatuloiminen o aina helepompoo, joten otetaan se ensmäiseks käsittellyyn. Näihe milleniuumiin valossa miun perspektiiv ei kanna kovinkaa kaavas, tokko enempöö, ku sen parkymmentä vuotta. Vuan muistan toellai vieläi ku eilisen päevän, kun tulin allallen. Se ol Jyväskylässä Takalankuljal. Ol sovittu, jotta voisin alottoo het ensmäisenä arkipäevänä Vapun jäläkeen. Elettiin armon vuotta 1980. Työsopimukseen ol kuitennii merkittynä vapunpäevä ensmäiseks alal. Kopasin AV-viestintä Oy:n oven rippoo ja se aakessii kumman kevyvest sillo. Jo ovelt miulle annettiin osviittoo, jotta pittää olla hiljoo. Jottai tärkeetä ol käännissä. Pyyvettiin kuitennii peremmäl. Sitten käv ilimi, jotta Karl Lahti ol keskittymässä kuvvaukseen, eikä sitä suana nulukit häeritä. Se on joskus tarkkoo semmonen valokuvan ottohii. Siinä olin sitten henkittämättä jonnii tovin ihan ku röntkenkuvassa, vaikka varsinaenen tapahtuma ol käännissä niin sanotun Stution puolel. Siellä otettiin kuvvii tulevaan diaohjelmaan. Voe hyvän tokkiisa, se ol jännee puuhoo kaikel viisii. Että pit olla hissun kissun, ku valotettaa vilimii. Eikä männä aikookaa ku mie löysin ihten kirjottamasta käskirjotusta johonnii rokrammii. En ennee muista mihin, mutta se ei olluna se minkä taotta miut ol kuhuttu ylopiston kuppilasta näätille, kesken parraimman tarinoinnin. Se ol tuas semmonen tappaus, jotta olvat kuulleet, että mie harrastelen veteraan aatoloihen entisöintii, ja ku kaik ol siinä virmassa semmosii humanistii, nii hyö eivätten olleet oikein rasvanippoloihin kanssa sinuja ja Valametilta ol tulluna kysely, jotta ruppeisvatko värkkeemään laivakonetiiseleistä justiisa semmosta diaohjelmoo, nii siinä hötäkässä ol joku muistana, jotta se Virekoskihan o vihmerä niihe moottorloihe perrää. Nii mie jouvuin täl alal. Sitä ohjelmoo ei sitten kuitenkaa jostai syystä millonkaa tehty. Sillo ol kyllä multivisio muuten voimissaa. Ja oha se vieläi siellä missä sitä osataa arvostoo.

Sitten tullii kohta ne viteot. Suomi myytii täytee kameroita ja nauhurloita. Kaik ostivat, nii tekijät ku tilloojatkii. Ja minkä taotta. Justiisa sen taotta, ku se on nii heleppoo, sen kun painaa nappii. Voe tokkiisa, ei männä aikookaa, ku alako olla viteovirmoja joka kyläl. Eilen myytii viel polokupyörii ja tännää tehtii sit jo vilimii. Jaappanissa asti ihmeteltii miten hitos nii pienee muahan männöö näitä vermeitä ihan huttunaa. No, kaik tietää miten käv. Alan historiikki tuntoo sen ajanjakson eli perijootin nimel ”pölyhuppuloihe aika”. Vieläi löytyy monest virmast korkkoomattomii vehkeitä, vaikka sen tekemisen pit olla jokamiehen oikeus niinku marjanpoiminta. Mut marjat poimikii semmoset virmat kel ol esittee kalleimmat vermeet ja temppulaitteet. Puhuttii A-B rollista, siknaalikohinasuhteest, kennoloist ja siitä onko piältä vai sivulta lattoovat, voe dersana sentää! Eikä männä aikookaa, ku se ei olluna tekijä eikä mikkää, jolla ei olluna sitä Peettakamia, ku kerran Ylleisratiokin sitä käättää. Piti olla Proutkastii. Tölviisio miärittel stantartin. Ja sitten ei riittänä ennee Peetakamikaa, ku pit olla se SP. Vuan yks ol sama kaikil. Hiki tursus ohtanahast, ku tillooja pyyti ottamaa sekunninnii keskeltä ohjelmoo poikkee. Eikun alota siitä kohasta uuvestaa, jos et hallunna tinkii laatust. Se se ol semmonen ryökäleen painajainen, jos piti ruveta mulukkoomaa valamiiks leikattuu rainoo. Vuan mikkää ei ou nii viisas ku Inssinöör, hää se keksii kaikenlaista helepotusta elämää. Tul Avid. Se semmone silippur. Mie muistan vieläi ku Saaris Iero koitti myyvä miullekkii semmosta. Mänin oikein messuloille ihmettelemmää. Siel miul valistettii miten se silippur pelittää. Ei muuta ku syötettää sinne kovalevyllen materiaalii ja sitten painellaa nappii ja valamista tulloo.  Aparaatil sai tehtyy jopa viientoista minnuutin rainan eikähän niitä pitempii ois kukkaa jaksana kahtookkaa, vaikka kompuutterissa ois olluna enemmännii tilloo, vuan ku ei ollu. Pit tarkkaa arsinoija sitä kompressiota. Niiltä messuilta jäi kaks asijoo mielee; sen silippurin hinta, kuussattootuhatta ja se, että Iero muisti miun nimen viärin kolome kertoo peräkkäi. Ei tulluna ostettuu. Siitä se alako se tikitaalisointi. Nyt suap semmoset kamppeet alle saalla tonnilla, että männöö kuva mutkal eikä tuu hikiää. Kapasiteettii on, eikä tarvii laittoo silippurii yöks laskemaa ristikuvvii. Painellaa vuan nappiloita minkä keritää. Nollat ja ykköset senkun vilisööp.  Kaikil on tuas kamppeet. Eikun vilimintekkoo. Nyt tulloo Proutkastii sillä keinon, ku repäsöö kolomijalast kuplan hittoon ja alakaa sohottammaa. Vaateri on vanhan aekasta. Kanaviikii syntyy ku sienii satteel, pittää tehhä paljon ja halaval, sehän se tais olla se Sakun resetti. Ja mahtuuhan tänne – visailujen luvattuun muahan. Vuostuhannen vaihe lähestyyp ja vauhti eikun lissääntyy, ihan niin ku herätyskellos, pärinä kovenoo ennen kun vieter loppuu. Näinköhän tässä käyp ku Ahosen Ossil, mopo karkovaa käsist. Suap nähä. Yhest asjast mie oun kuitennii varma. Työ pahalaiset , vai pitäsköhän sannoo, Työ pahalainen, luvetta nyt tään vuostuhannen viimestä pakinoo, minkä mie kirjotan tähän avviisiin. Piätoimittaja on niät viimein tulluna järkiisä. Hää on kehitellynä uuven konseptin vai mikä helekatin korsetti se nyt ol ja sillo suap mualaistuottajat siirtyy syrjää. Männiihän nuilta ruojilta melekein kakstoista vuotta ennenku tajusvat, ettei näissä jutuissa ou mittää tolokkuu. Dersana!

Ens vuostuhannesta en uskalla muuta luvata, ku sen, jotta kun mie nyt ällyyn kertakehottamalla lopettoo nii taso voip vielä nousta molemmissai päissä. Vuan eiköpä mietä kaikkii kuitennii yhistäne se sisällön tekemisen vaekeus. Siinä se ei ou evoluutio männä paljo etteen eikä taakse päen. Suahan tiiä mittee se ens vuostuhat tuop tullessaa. Olpa tuo nyt sitte mitä hyvvää, nii mie oun eilleennii sitä mieltä, jotta vain tunne on totta! Terviisii ja hyvvee Jouluva Hymy-Virman Sepollen ja kaikil muillennii, jotka outta jaksana tankata näitä sepustuksii! 



Julkaistu 1.kerran VISIO 8/99

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *