VEHKEET KOHALLEEN

Ku hätä o suur, nii apu o kaakana. Nii mie ainennii tulukihin, ku ol sylttäätynnä vaksia ihan huttunaa virman permannollen. Satuin niät männä viikolla käämää. Ihmettelin tietennii kuka kurja se vielä vaksiloita lähettellööp, jo tul männeet vuuvet mielee. Muistan vieläi ku eilisen päevän, ku mie ostoo paakaatin virmaan semmosen vaksin. Sillo tuntu jot tään noppeempoo aparaattii tuski immeine tarvii kuuna päevänä. Jotennii se tuntu kummalliselta ylsummaa aatella, jotta kun työntää lanketin mankelliin nii jo lukkoop joku lerppahuul Austrualiassa mokomata paperii, jos osovaa. No elähä mittää mie aloin tietennii perkkoomaa, jot jos siellä ois jottai asjan tynkee ja niihä siellä olj.

SATUn Muaritti ollii laettana jonniilaese hätähuuvon vaksilla. Siinäpä kysyttiinnii, jotta mitä myö tehhää? Elekee venkuilla, kyl myö Muaritin kanssa arpeettia keksittäs, jos tarviis. Etupiässä hiän ol huolissaa, jotta mittee myö alan AV-tuottajat tehhää? Messake lähestyyp, oottako valamiita? Jyrreepkö Uusmetia ja TV teijät alleen?

Jo rupes Virekosken poekoo naarattaammaa, vai meikäläeseltä hiän kyselöö, jot mittee myö tehtäs, sillein kontitionaalissa tietennii. Arvelin iteksein, jotta tuota nyt tuskin tarvii yheltä mualaistuottajalta kysellä, eikö siellä ou Helssinkissä niitä kirkasotsasii tytön hupakoita ja pojan kollii ihan tarpeeks vatuloimassa mokomata asjoo. Annaha olla, mie keluan lakanoo ja annan ihten huomata, jotta ei olluna kuhtuloista huolimatta muita siunautunna Muaritin kammariin ku Hymyvirman Seppo. Sillo minnuu män piru. Helekatti ollaanko myö ennee Sepon kas kahestaa rustoomassa näitä Vanhoja-Medioita, vaikka tehhää Uusiikii minkä ehitää. Nii juilautti syvänalastain jot hitto. Ensmäeseks mie aattelin, jotta mie soitan Sepollen. Vuan en tohtina, kun mie arsinoin, jotta mittee mie sitten tien, jos sieltä ei vastoo kukkaa. Helssinki ol ainennii männä viikolla vielä olemassa, ku mie kävin siellä kiusoomassa niitä tiijottajiks opiskelevii. Heitäi ol kerrääntynä sanan iäree yksin puin lukkiin seihtemisenkymmentä sinne Markkinointi-instituuttii. Siinä mie sitten koitin keinotella Uuven ja Vanhan metian välveissä. Vuan Sepollen mie en sitte alakana soittamaa tään taatta. Mie laitoin sähköpostin, se ku o sypäkkä kulukemmaa. Se kun liikkuup vielä noppeemmi ku oma ajatus. Siinä pittipostissain mie sitten Sepolta kyselin kaikenlaesta tarpeellista sen perusteella mittee tää kahen henken komitea ol suana aikaseks siellä Muaritin kammarissa. Enstöiksee mie tietennii kysyin Sepolta, jotta ollaanko myö olemassa? Sitte mie taisin kysyy, jotta vieläkö Vanhat metiat on henkissä, elikkä tehhäänkö niitä multtiviisioita, viteoita ja eläveekuvvoo vielä siellä Helssinkissä, ku tiällä meillä päen niitä rustaillaan näihe uusiin lomassa. Sitten mie taisin kysästä, jotta mitteepä out Seppo mieltä Messake-Kemuista. Kohta A, kilipailu katekoriat ja kohta B, ylleinen viilinki? Ja kysyin mie muutai vuan niistä ei tässä yhteyvessä enempee. Sit mie hyppäsin koslaa ja aloin ruttuuttoo kohti pohjosta, ku olin luvanna pittee käskirjotuskurssii siellä päin. Helkatin lennonjohtajat, työ että ryökäleet arvoo mite paljo lisähommoo suatta aekaa. Sillonku kunnialliset immeiset vettäävät sikkeitä, nii mie jouvun tienpiälle. Voe täytine teijän kanssanno. Ei muuta ku palakkoo lissee, sillä se ressi kevenööp.

Siinä välis mie sit laitoin Muaritillennii jonnii rivin, jotta mittee mie näin alustavasti uattelen. Taisinpa kuhtuu Muaritin ja koko köörin meillepäin parantammaa mualimoo. Lupasin kyssyy suahaanko lämmittee Luston saana ja kylypee rumpsauttoo siinä raataillessa. Se kun lähtööp juna Helssinkistä ja pysähtyy suoraan melekkein lauteihe ettee, enhä mie muuten ois tohtina semmosta ies ehottoo, vuan sillä arvelin, jotta kun piäsöö saman päevän aekana ees taas. Jäinpä outtamaa vastausta, mie kun pein asjoo täkeenäkkii.

Sitte soip kalikka taskus. Voe peijakas sentää, arvatkeepa kuka oekee soittaa. Toeset ne vuoan vaksailoo ja lähettellöö pittipostii, vuan Tää suap aekaseks oekein soittoo vaekka on varmasti meistä kaekkein kiireisin. Ensmäene huol o soittajalla tietennii mite miun kaulakynä jaksaap. Vieläkö se roikkuup rinnuksil, sitä Hää kyselööp. Nii lämmittää syvänalloo tämmönen huolenpito. Voe veikkonen, Hymyvirman Seppohan se siellä. Mie kerroin Sepol, jot nii o männä kaulakynäst riimut poikki, uus pitäs suaha, vuan milläpä ostelet kaulakynnii, tiiä häntä näkköökö ennee nurmen kasvuu, kuulooko käen kukuntoo. Sillo Seppo tormistautu ja sano meleko kilihakalla iänellä, että elä sie Virekoski mittää, myö ollaa olemas, ja muista, jotta myö ollaankii resentaatiopisnetissä mukana, viteoita ja multiviissioita tehhää, ja mitä Messakeen tulloo, niin ei kai siinä aata muu ku hypätä tuas vanhoin pieruloihe liisterein jalaksille, annetaa ohjasperät nuoremmil, vuan nuttuutettaa niitä niskasta, jos meinoovat puottoo kyyvistä. Ja Messaken tarkotusha on kokkoontuu yhtee taputtelemmaa toisiamme olokapäihe eikä nokkimaa selekää. Ja Jyryn pittää löytee jottai hyvveehii niistä töistä joita kerran palakihtoo olokaat sitte vaikka kaikki samas katekorias – jyvät ja ruumenet.  Siinä sitte Sepon kanssa raatailtii aika tovi, kunnes pit lähtee tuas valistuksen alttarillen. Seppo lähetti viel miun välityksel nuoremmal polvel terveisii:” Sielu tauluun!”. Mie välitin viestin, mut taul ei tulluna yhtää mittää. Hyö eivät vielä ymmärrä, niiku ei nekkää, jotka eivät ou juosseet henkesä eissä bampukeihästä karkuun, vuan Siperia opettaa. Vielä löytyy liitu joka kätteen.

Sitten juolaht mielee, jotta metaljonkillahan on aena kaks puolta. Mie soitin sille toiselle. Enpä soettanakkaa, vuan pistin ensiks kysymykset pittipostiin, jotta jiäp aekoo vähän tuumailla. Lupasin kyllä soettoo perrää kohtsiltää, vuan enpä kerennä. Tuas juilautti syvänalasta. Kiireine o varmast täähii Tirehtööri, mutta nii pit asjoo tärkeenä, että soettoo paukautti suoraa miul, voe tahvana sentää! Siinä sitten tuumailtii Niinikosken Eeron kanssa mualiman asjat jotakuinnii järjestykseen. Uattelin niät, jotta Eero kun on melekein kaiken alalla nähnä ja varsinnii sen tilloojan puolen vieläpä oekeen Ison Virman suunnasta, nii Hää se varmaan jottai osovaa sannoo tähän tilanteesee. Mie tietennii kysyi arast Eerolta, jotta miltee hänest tuntuu, tarvitaanko meitä ennee. Siis tarkotan, jotta tarviiko ennee tehhä AAVEETÄ, vai ruilutettaanko vuan uusmetioo. Eero kun o Herrasmies, niin hää vastas semmosella metavoralla. Hää kysy miult, jotta muistanko mie ku käytii sillo pikkupoikina Tivolissa ja siellä ol semmosta ongintoo. Tottaha mie sen muistan, ku sai vettee narusta ja… Sitä mie justiisa tarkotan sano Eero. Eikö se uusmedia ole vähän semmosta. Vielä Eero valisti minnuu, jotta onkimalla ei kaikkiin virmoin asjat etene, ei varsinkaa siinä Isossa Verkossa. Siitä myö sitten lipsahettiin elävien kuvien mualimaa isolle kankaallen. No, entäpä Messake? Siihennii Eerolla ol miun mielestä kelepo resetti. Nyt kun kotmaine elokuva o alakana nostoo piätää, nii eikö myö suatas siitä vetoappuu AV-puolel. Kuhuttas omia Kuruja Messake-Kemuloihe kertomaa mite suahaa kahtojat polvilleen naarusta eli itkusta. Hyvä Eero! Mite mie en ite hoksina tuota, eikä kai kukkaa muukaa. Kurut tulloo ulokomailta, niin se on. Kaiken kaikkiaan Eero anto uskova elämää. Myö jo melekein sovittiin, että lähetää kolomestaa, Eero, Seppo ja mie, valistuskiertueellen ympär Suomee ja kerrotaa mite isoja kaloja suap onkimal verkkoon. Joten hyvät AV-Tuottajat, kutuaeka lähestyyp, alakakoo laitella katiskojanne kuntoo. Kohta kääp niät melekone kuhina, ku hauki kuttee. Suattapa nähä. Vuan  Satun Muaritilla ne kiireet senku jatkuut, hää kirjotti ja valittel, että ei jouva ies soittamaa suati sitte saunomaa. Semmosta se on siellä Helssinkin kiireessä, ku hätä o suur, nii apu Se o kaakana lauteilla. Taijetaa kylypee Eeron ja Sepon kanssa kolomestaa ja pannaa vehkeet kohalleen, nii vanhat ku uuvettii metiat.

Julkaistu 1.kerran VISIO 2/99

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *